Tekstit

Sibeliuksen Finlandian piiloviesti

Elokuun 21. päivänä 1947 keskustellessaan vävypoikansa Jussi Jalaksen kansa Jean Sibelius loihe lausumaan: Kultainen leikkaus, sectio aurea on välttämätön sinfonian rakenteessa. Se puuttuu useista sinfonioista. Cesar Franckilla se taas selvästi on olemassa. Jos kerran kultainen leikkaus on Sibeliuksen mielestä sinfonian rakenteessa välttämätön, tokihan sen täytyy näkyä mestarin omissakin teoksissa. Näin ajattelin ja avasin Finlandian partituurin. Viimeiseltä sivulta paljastuu, että teoksessa on 214 tahtia. Kultainen leikkaus osuu tällöin tahtiin 132. Ja katsos ihmettä! Juuri tuossa tahdissa alkaa hymniosuus. Tätä ajatusta piti viedä vielä pitemmälle. Hymniosuudessa on 58 tahtia, joten sen kultainen leikkaus tulee 36 tahtia hymnin alkamisen jälkeen. Jännityksellä etsin, mitä mestari on meille tuohon tahtiin piilottanut. Löydettyäni tahdin 168 en ollut uskoa silmiäni: siellä on väliäänten RINNAKKAISKVINTIT!   Mitä ihmettä mestari on mennyt tekemään! Jo jokainen
1 kommentti
Lue lisää

Mikä olikaan Sibeliuksen varhaisin sävellys?

Kuva
Tein Ylen Sibelius-visan työmatkalla. Ei olisi pitänyt. Ärsyttää... Vesipisarat ei ole Sibeliuksen ensimmäinen sävellys, eikä se todellakaan ole kymmenvuotiaan Sibeliuksen hengentuote, mitä ajoitus vuosiin 1875–76 tarkoittaisi. Monet epäilemättä ”ovat sitä mieltä” – kuten Yle asian muotoilee –, mutta se ei tee tästä vastauksesta oikeaa. En tiiä, pitäiskö tää tutkimushomma vaan lopettaa, kun jengi kuitenkin vaan kierrättää näitä vanhoja myyttejä... Jo Kari Kilpeläinen kirjoitti väitöskirjassaan 1992 eli kolmekymmentä vuotta sitten (sic!), kuinka "[a]joitukset osoittavat, että useimmissa tapauksissa nuoruudenteosten syntyajat on ilmoitettu liian aikaisiksi. Joissakin tapauksissa virhe on ollut huomattava ... Kun vielä tiedämme, että hän aivan tietoisesti pyrki opusnumeroinnin muutosten avulla kaunistelemaan säveltäjänkuvaansa, ei tästä kaikesta voi tulla muuhun johtopäätökseen kuin että hän myös teostensa syntyaikojen avulla pyrki samaan." Glenda Dawn Goss muotoili mielest
Lähetä kommentti
Lue lisää

Mieskuoroliiton Gaalakonsertista

Nautin ihan poikkeuksellisen paljon Mieskuoroliiton Musiikkitalossa järjestämästä Gaalakonsertista lauantai-iltana. Konsertin alkupuoli koostui samana päivänä käytyjen seitsemänsien Leevi Madetoja -mieskuorokilpailujen kuorojen esityksistä. Tuomaristo oli valinnut kilpailijoiden joukosta kymmenen kuoroa, jotka kukin esittivät yhden teoksen kilpailuohjelmistostaan. Teoksenkin oli tuomaristo valinnut, ja luulenkin, että juuri tämä yksityiskohta teki illasta erityisen nautinnollisen. Jossain vaiheessa konserttia nimittäin tajusin, että syy, miksi nautin siitä niin paljon, oli lopulta varsin yksinkertainen: tuomaristo oli valinnut jokaiselle kuorolle juuri sen teoksen, joka oli kyseiselle kuorolle kaikkein ominaisin. Toisin sanoen konsertissa kuulimme vain sellaisia kappaleita, jotka hyödynsivät onnistuneesti kunkin kuoron parhaita puolia niin suhteessa kuoron teknisiin valmiuksiin kuin kuoron äänivaroihinkin. Normikonsertissahan lavalla on yksi kuoro, joka parhaansa mukaan laulaa vaih
Lähetä kommentti
Lue lisää

Karkelon anatomia

Kuva
  Olette varmaan kaikki ihmetelleet, miksi Sibeliuksen Vapautetussa kuningattaressa (Op. 48) alkuperäisen sekakuoroversion ”karkeloi”, jonka kaksi stemma laulavat samanaikaisesti ti-ti-taaaaa (ks. ylempi kuva), on säveltäjän itsensä tekemässä mieskuorosovituksessa muuttunut siten, että stemmat karkeloivat eriaikaisesti – toinen stemma karkeloi toista hitaammin (ks. alempi kuva).    No minäpä kerron:   Kun sekakuoroversion ensipainosta tehtiin, kustantaja päätti tilata suomenkielisen laulutekstin oheen laulettavat käännökset englanniksi ja saksaksi. Näin teos olisi helpompi myydä ympäri Eurooppaa. Laulettavan käännöksen tekeminen aiheutti tiettyjä rytmisiä hankaluuksia, ja kääntäjät päättivätkin muuttaa kuorostemmojen rytmejä vastaamaan paremmin oman kielensä luonnollista rytmiä. Englanniksi tuo ylempi stemma laulaa ”karkeloi” tilalla ”songs he sang” ja alempi ”wondrous songs”. Niillä on siis keskenään eri teksti ja kyllä: myös eri rytmi!   No, kun orkesteripartituuria sitten kaiverrett
Lähetä kommentti
Lue lisää

Esimerkki kertomuksen vaarasta (Wind of Change -podcastin arvostelu)

Sunnuntaisessa Pekka Laineen ihmemaassa kuultiin Scorpions -yhtyeen legendaarinen slovari Wind of Change. Juontaja spiikkasi biisin käyntiin sanoilla: ”Kuinka moni kappale on päättänyt kylmän sodan ja kaatanut rautaesiripun?” Oikea vastaus kysymykseen on tietysti nolla, vaikka ohjelman kontekstissa esitetty kysymys toki viittasi viime vuoden yhteen kuunnelluimmista podcast-sarjoista, Wind of Change, jonka mukaan vastaus on yksi. Podcast-sarjassa, jonka on kirjoittanut ja jota isännöi The New Yorker -lehden toimittaja Patrick Radden Keefe, esitetään teoria, jonka mukaan vuonna 1990 julkaistu suurhitti ei olisikaan Klaus Meinen kirjoittama, vaan sen takana olisi CIA, joka käytti Scorpionsia aseenaan kylmän sodan propagandataistelussa. Podcast on kieltämättä viihdyttävä ja kiinnostava. Omasta näkökulmastani kiinnostavinta siinä on sisällön sijaan sen kerrontatekniikka, jossa Patrick Radden Keefe yhdistää virtuoottisella tavalla kaksi kyseenalaista tekniikkaa. Tekniikat ovat 
Lähetä kommentti
Lue lisää

Sibelius ja tulitikkuaskin tuoksut

Lähetä kommentti
Lue lisää