Sibeliuksen Finlandian piiloviesti



Elokuun 21. päivänä 1947 keskustellessaan vävypoikansa Jussi Jalaksen kansa Jean Sibelius loihe lausumaan:

Kultainen leikkaus, sectio aurea on välttämätön sinfonian rakenteessa. Se puuttuu useista sinfonioista. Cesar Franckilla se taas selvästi on olemassa.

Jos kerran kultainen leikkaus on Sibeliuksen mielestä sinfonian rakenteessa välttämätön, tokihan sen täytyy näkyä mestarin omissakin teoksissa. Näin ajattelin ja avasin Finlandian partituurin. Viimeiseltä sivulta paljastuu, että teoksessa on 214 tahtia. Kultainen leikkaus osuu tällöin tahtiin 132. Ja katsos ihmettä! Juuri tuossa tahdissa alkaa hymniosuus.

Tätä ajatusta piti viedä vielä pitemmälle. Hymniosuudessa on 58 tahtia, joten sen kultainen leikkaus tulee 36 tahtia hymnin alkamisen jälkeen. Jännityksellä etsin, mitä mestari on meille tuohon tahtiin piilottanut. Löydettyäni tahdin 168 en ollut uskoa silmiäni: siellä on väliäänten RINNAKKAISKVINTIT!

 
Mitä ihmettä mestari on mennyt tekemään! Jo jokainen musiikkiopistolainenkin tietää, ettei noin saa tehdä! Eikä näitä kvinttejä saa selitettyä pois edes vetoamalla, että ne ovat vain pintatason liikettä, sillä ne ovat läsnä myös rakenteen syvemmällä tasolla, kun pintatason ääntenvaihto on musiikista redusoitu pois:


En voi olla kysymättä itseltäni: Ovatko Sibeliuksen Finlandia-hymnin kultaiselle leikkaukselle asetetut rinnakkaiskvintit sivistynyt keskisormennosto alistumiselle ulkoa-annettuihin sääntöihin ja ummehtuneelle sovinnaisuudelle? Vai onko se kenties halveksunnan osoitus akateemisille musiikkiopinnoille? 

Ei voi pieni ihminen kuin ihmetellä suuren mestarin aivoituksia!

Kommentit

  1. Viipperä23. elokuuta 2017 klo 23.53

    "Oman taloni itse rakensin,
    en koskaan taipunut matkimiseen
    ja --- nolasin jokaisen mestarin,
    joka itse ei nauranut itselleeen."

    Fr. NIETZSCHE: "Die fröhliche Wissenschaft" (1882)
    "Ûber meiner Haustür", suom. A. Peromies & Toivo Lyy (1963)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ovatko kuorokorokkeet soveliaita kirkossa?

Joulukuussa 1872 Helsingin Nikolainkirkossa kiellettiin Mozartin Requiemin esittäminen siitä syystä, että esittäjät halusivat rakentaa kuorokorokkeet alttarin eteen. Kirkkoraati oli sitä mieltä, että on kirkkosalin pyhyydelle sopimatonta, mikäli kirkkoon rakennetaan ”samanlaisia lawoja kuin konsertti-saleissa ja teatereissa owat tawalliset”. Tästä puhkesi polemiikki (tai nykytermein kohu), jota käytiin käytännössä kaikkien lehtien palstoilla. Kohu laajeni myös kysymykseen, onko soveliasta käyttää kirkkoa ylipäätään tilaisuuksiin, jotka ”etupäässä tarkoittiwat taiteellisen nautinnon hankkimista yksityisille henkilöille, maksua wastaan”.  Kirkkoraadin päätöksellä Nikolainkirkkoon (eli nykyiseen tuomiokirkkoon) ei saa pystyttää kuorokorokkeita, joten Requiem esitettiin yliopiston juhlasalissa. Kiinnostava ajankuva aukeaa tästä Uuden Suomettaren kannanotosta (27.1.1873): Puheenjohtaja, Kirkkoherra Snellman, ilmoitti että, sittenkuin täkäläisen Nikolaikirkon urkuristi R. Faltin
Lue lisää

Oletko sinäkin aina laulanut Savolaisen laulun väärin?

Kuva
Mietipä, miten mene Suomen vanhin maakuntalaulu, Karl Collanin vuonna 1852 säveltämä Savolaisen laulu . Mun muistuu mieleheni nyt suloinen Savonmaa, sen kansa kaikki kärsinyt Laulun melodia on kärsinyt-sanan kohdalla kiinnostava, sillä tuo kohta lauletaan nykyään toisin kuin mitä säveltäjä on kirjoittanut. Sanan keskimmäistä tavua ei ole ollut alun perin tarkoitus laulaa asteikon neljännellä sävelellä – kuten sitä nykyään lauletaan – vaan ylennetyllä neljännellä sävelellä. Collanin mieskuorolle säveltämänä Savolaisen laulu menee oikeasti näin:   Olisi kiinnostava tietää, milloin laulua on alettu laulaa tylsästi korottamattomalla nuotilla. Alkuperäinen, ylennysmerkillinen versio on niin I. I. Iltasen kokoelmassa Moniäänisiä lauluja Nuorisolle (1862), Savo-Karjalaisen osakunnan albumissa (1870) kuin Ylioppilauluja-kokoelmassakin (1871). Vuosi 1871 on laulun historian kannalta siinä mielessä merkittävä, että Collan kuoli tuolloin. Ainakaan julkaisuissa ei toisin sanoen
Lue lisää

Miksi Albert Edelfelt maalasi erilaisia pianoja?

Kuva
Jatkan karanteeniajan suurta kuvataideseikkailua tulkiten Albert Edelfeltin maalauksia musiikinhistoriantutkijan silmin. Ensimmäinen osa kertoi haitarista, nyt aiheena piano. Haikon salongissa 1888, harjoitelma Au piano, 1889 Yllä näkyy kaksi Albert Edelfeltin maalausta. Maalauksista ensimmäinen on harjoitelma toista varten. Koska ne ovat osa samaa prosessia, maalauksissa on luonnollisestikin paljon yhteistä: kaksi musisoivaa nuorta naista (laulaja ja säestäjä) sekä yksi vanhempi tummiin pukeutunut kuulija näiden oikealla puolella. Yhteyksien sijaan haluaisin kiinnittää huomionne kahteen kiinnostavaan eroavaisuuteen. Eroavaisuuksista ensimmäinen on kuvan näkyvä instrumentti. Harjoitelmassa nuori nainen soittaa taffelipianoa, kun taas lopullisessa maalauksessa instrumentti on nykyihmiselle tutumpi flyygeli. Taffelipianon eroaa flyygelistä siten, että taffelipianon koskettimisto on asennettu sen suorakaiteenmuotoisen laatikon pitkälle sivulle – ei siis kielten
Lue lisää