Maamme laulut

Tänä vuonna tulee kuluneeksi 20 vuotta siitä, kun Ondine julkaisi Erkki Melartinin kuusi sinfoniaa sisältävän levyboxin. Kyseinen levyboxi, jolla Tampere Filharmoniaa johtaa Leonid Grin, on edelleen ainoa Melartinin sinfoniatuotannon kokonaislevytys, ja monen sinfonian kohdalla ylipäätään ainoa saatavilla oleva äänitys. Kokonaislevytys siis käytännössä sanelee, minkälaisen kuvan ihmiset Melartinin sinfoniatuotannosta saavat. Tästä syystä onkin todella harmi, että kokonaislevytysboxi sisältää Melartinin sinfoniat silvotussa muodossa. Silpomisen raakuudesta toiminee hyvänä esimerkkinä oma Melartin-suosikkini eli hänen viides sinfoniansa. Kokonaislevytyksessä hypätään nimittäin sen ensimmäisessä osassa yllättäen tahdista 285 tahtiin 298. Hypyllä on jäätävä seuraus kokonaisrakenteen hahmottumisen kannalta, sillä sen takia yksi esittelyjaksossa esitellyistä neljästä teemasta jää kokonaan pois sonaattimuotoisen osan kertausjaksosta. Eikä tässä vielä kaikki! Myös tonaalisesta rake

Alussa on patarummun jylhää jyminää. Vähitellen jyminän seasta erottuu karu ja väreilevä sointu. Soinnun karuus johtuu siitä, että sointu ei ole kolmisointu vaan avokvintti, eli osa orkesterista soittaa as- ja osa es-säveltä; soinnun väreilevyys johtuu puolestaan siitä, että kaikki soittajat trillaavat eli soittavat nopeasti kahta vierekkäistä säveltä, eli mukana soinnussa ovat myös sävelet a ja e. Karu ja väreilevä ääni kasvaa, tekee pienen melodisen kaarroksen trillaavissa rinnakkaiskvinteissä ja hiipuu sitten pois. Jäljelle jää vain patarummun kumea jylinä. Pian tulee uusi aalto, hieman edellistä pitempi, mutta myös se hiipuu lopulta patarummun jylinäksi. Näin alkaa ruotsalaisen Ture Rangströmin sinfoninen runo Havet sjunger , jonka hän sai valmiiksi vuonna 1913. Alussa kuvaamani kaksi ensimmäistä väreilevää aaltoa kestävät vain reilun minuutin, mutta ne määrittelevät kaiken sen, mitä musiikissa seuraavien 15 minuutin aikana tapahtuu. Jopa teoksen kokonaisrakenne (kolmen jak