Maamme laulut

Syyslukukauden 1911 aikana Eteläsuomalaisen Osakunnan piirissä syntyi ajatus, että myös Uudellamaalla pitäisi olla oma maakuntalaulunsa. Erityisesti J. H. Erkon runoilema Hämäläis en laulu oli niittänyt aiempina vuosikymmeninä suurta suosiota opiskelijoiden keskuudessa. Sitä ei laulettu vain hämäläisissä juhlissa vaan se kuului myös yleisemmin esimerkiksi isänmaallisten tilaisuuksien ohjelmaan. Jotain vastaavanlaista tunnetta sisältävä, leimallisesti uusmaalainen laulu, olisi saatava. Osakunta kääntyi asiassa maakuntansa kuuluisimman säveltäjän, Jean Sibeliuksen puoleen. Kaksi osakunnan jäsentä kävi lokakuun alussa Ainolassa keskustelemassa säveltäjän kanssa mahdollisesta Uudenmaan maakuntalaulusta. Osakuntalaisten alkuperäisenä ajatuksena oli ollut saada säveltäjämestari kirjoittamaan melodia J. H. Erkon runoon Uusimaa . Sibelius kuitenkin kieltäytyi tehtävästä, sillä Oskar Merikanto oli jo aiemmin ehtinyt säveltää kyseisen runon. Sibelius myöntyi kuitenkin säveltämä...

Jean Sibelius sai tehtäväkseen säveltää juhlakantaatin Helsingin yliopiston vuoden 1894 promootioon. Tarkoitusta varten oli Kasimir Leinolta tilattu sävellettävä juhlaruno. Leinon ja Sibeliuksen yhteistyö ei sujunut ongelmitta, mistä kertoo esimerkiksi Kasimirin Eino-veljen muistiin kirjaama tapaus: Veljeni Kasimir oli kirjoittanut jonkun juhlarunon hänelle. -[Sibelius:] Tässä minä tarvitsen aa-aa-aa. Tuossa minä tarvitsen ii-ii-ii. Taikka muuten minä sävellän jonkun Hufvudstadsbladetin ilmoituksen. Veljeni Kasimir oli raivoissaan. -Mahdoton mies! karjui hän. Eino Leinon kuvauksen mukaan Sibelius oli vaatinut, että runoilija muuttaisi runoaan siten, että tietyt musiikilliset kohdat sisältäisivät tiettyjä vokaaleja tai kenties tiettyjä sanarytmejä. Runoilija ei ollut tyytyväinen säveltäjän pyyntöihin ja oli puolestaan sitä mieltä, että muutokset tekisivät hänen runostaan kömpelön. Leinon kuvausta on kiinnostavaa lukea toista aikalaiskuvausta vasten. Nimittäin kolme vu...