Apinamusiikkia ja paskarunoutta, sanoi Martin Luther
Ei voi kuin ihailla sitä, miten korkealle Martin Luther asetti musiikillisen riman suunnitellessaan kansankielistä messua. Luther kavahti vanhojen melodioiden päälle tehtyjä suoria käännöksiä, siis sellaisia uudissanoituksia, joissa uusi teksti tuntui lähinnä päälleliimatulta elementiltä. Lutherin mielestä laulukielen vaihtumisen tuli nimittäin heijastua myös itse musiikkiin. Vuonna 1525 Luther muotoili ajatuksensa aiheen tiimoilta seuraavalla tavalla: Minä todella haluaisin, että meillä olisi nykyään saksalainen messu, ja olenkin parhaillaan sellaista työstämässä, mutta haluan sen olevan läpikotaisin saksalainen […] Niin tekstin kuin nuottien, painotuksen, melodian ja eleytyksen täytyy virrata äidinkielen oikeasta puheesta ja sävelkuluista, muuten kaikki on vain jäljittelyä, jotain sellaista mitä apinat tekevät. Lutherin musiikkiajatuksia lukiessani en voi olla pohtimatta, mitä hän lausuisi nähdessään kahden kuuluisimman laulutekstinsä suomenkieliset muodot: niin Juma