Ture Rangströmin Havet sjunger Suomessa eli ajatelma germaanis-gallialaisesta akselista
Alussa on patarummun jylhää jyminää. Vähitellen jyminän seasta erottuu karu ja väreilevä sointu. Soinnun karuus johtuu siitä, että sointu ei ole kolmisointu vaan avokvintti, eli osa orkesterista soittaa as- ja osa es-säveltä; soinnun väreilevyys johtuu puolestaan siitä, että kaikki soittajat trillaavat eli soittavat nopeasti kahta vierekkäistä säveltä, eli mukana soinnussa ovat myös sävelet a ja e. Karu ja väreilevä ääni kasvaa, tekee pienen melodisen kaarroksen trillaavissa rinnakkaiskvinteissä ja hiipuu sitten pois. Jäljelle jää vain patarummun kumea jylinä. Pian tulee uusi aalto, hieman edellistä pitempi, mutta myös se hiipuu lopulta patarummun jylinäksi. Näin alkaa ruotsalaisen Ture Rangströmin sinfoninen runo Havet sjunger , jonka hän sai valmiiksi vuonna 1913. Alussa kuvaamani kaksi ensimmäistä väreilevää aaltoa kestävät vain reilun minuutin, mutta ne määrittelevät kaiken sen, mitä musiikissa seuraavien 15 minuutin aikana tapahtuu. Jopa teoksen kokonaisrakenne (kolmen jak...