Karkelon anatomia

 

Olette varmaan kaikki ihmetelleet, miksi Sibeliuksen Vapautetussa kuningattaressa (Op. 48) alkuperäisen sekakuoroversion ”karkeloi”, jonka kaksi stemma laulavat samanaikaisesti ti-ti-taaaaa (ks. ylempi kuva), on säveltäjän itsensä tekemässä mieskuorosovituksessa muuttunut siten, että stemmat karkeloivat eriaikaisesti – toinen stemma karkeloi toista hitaammin (ks. alempi kuva). 

 

No minäpä kerron:

 

Kun sekakuoroversion ensipainosta tehtiin, kustantaja päätti tilata suomenkielisen laulutekstin oheen laulettavat käännökset englanniksi ja saksaksi. Näin teos olisi helpompi myydä ympäri Eurooppaa. Laulettavan käännöksen tekeminen aiheutti tiettyjä rytmisiä hankaluuksia, ja kääntäjät päättivätkin muuttaa kuorostemmojen rytmejä vastaamaan paremmin oman kielensä luonnollista rytmiä. Englanniksi tuo ylempi stemma laulaa ”karkeloi” tilalla ”songs he sang” ja alempi ”wondrous songs”. Niillä on siis keskenään eri teksti ja kyllä: myös eri rytmi!

 

No, kun orkesteripartituuria sitten kaiverrettiin, kaikki kolme kieltä eivät mahtuneet mukaan. Saksalainen kustantaja päätti pudottaa pienimmän kielialueen kielen pois eli suomenkielistä tekstiä ja alkuperäisiä Sibeliuksen säveltämiä rytmejä ei löydy orkesteripartituurista (pianoscoreen alkukieli mahtui ja sinne myös armollisesti jätettiin).

 

Kun Sibelius sitten teki mieskuorosovituksen, hän ei kirjoittanut uutta orkesteripartituuria – eikä edes uutta kuoropartituuria, vaan kirjoitti alkuperäisen biisin ensipainokseen ohjeet, mikä mieskuorostemma sovituksessa laulaa minkäkin sekakuorostemman. Osa ohjeista on sanallisia ja osa pienille lapuille kirjoitettuja esimerkkejä ilman laulutekstiä ja dynaamisia yksityiskohtia: lappujen ainoa funktio oli kertoa, mikä juttu siirtyy minnekin, kun kuoromuoto vaihtuu sekakuorosta mieskuoroksi. Kun näistä ohjeista sitten koottiin mieskuoroversion kuoropartituuri, siihen jäi käännösten muokkaama eriytynyt rytmi, johon lisättiin alkuperäiset suomenkieliset sanat. 

 

Mieskuorojen toisistaan eriytyneessä karkeloi-sanassa on kyse siis yksinkertaisesta väärinkäsityksestä, ja stemmojen pitäisi mennä suomeksi laulettaessa keskenään samassa rytmissä. Eli mieskuorot: laulakaahan tulevaisuudessa ”karkeloi” ti-ti-taaaa -rytmissä.

 

Tämäkin yksityiskohta on korjattu tulevassa kriittisessä editiossa, joka parhaillaan on työpöydälläni.