Editiolla on väliä

Tässä neljän tahdin pikkupätkä Haydnin niin kutsutusta Nelson-messusta. Kuva on otettu Bärenreiterin pianopartituurista, jonka kannessa koreilee myös taiaomaista kunnioitusta monissa muusikoissa herättävä Urtext-sana. Katkelma on Credon Et resurrexit -jaksosta (tahtinumero näkyykin kuvassa):


Näihin tahteihin tiivistyy koko kyseisen edition ongelmallisuus. Siinä on nimittäin päätetty korvata Haydnin kirjoittamat kaaret tekstinasettelua korostavilla melismakaarilla. Kyse ei siis ole vain näistä tahdeista vaan koko edition läpikäyvästä periaatteesta. Tässä samat tahdit ensipainoksesta (kuorostemmat ovat neljä keskimmäistä):


Ja tässä vielä Haydnin käsikirjoituksesta (kuorostemmat ovat neljä ylintä viivastoa, alla urkustemma):

En vain yksinkertaisesti pysty ymmärtämään Bärenreiterissa tehtyä ratkaisua. Pesuveden mukana on mennyt useampi lapsi, joista yhden nimi on artikulaatio ja toisen fraseeraus. Jos teette kyseisen teoksen, pliis, antakaa kuorolle jokin ihan oikea kuoropartituuri.  Tässä näyte, miltä jakso näyttää esim. Henlen kriittisessä editiossa (yhtä tahtia myöhemmin sivunvaihdon takia, sorry):

Tarkkana kannattaa olla, sillä Bärenreiterin kuoropartituurissa on myös muita eroavaisuuksia suhteessa orkesteriparituuriin, jonka luenta on minusta kyllä hyvin perusteltu (ks. esim. bassostemma Quoniam-osan tahdissa 218).

(loppua editoitu 7.9.2019 klo 15.50)

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ovatko kuorokorokkeet soveliaita kirkossa?

Oletko sinäkin aina laulanut Savolaisen laulun väärin?

Miksi Albert Edelfelt maalasi erilaisia pianoja?