Mikä yhdistää Martin Wegeliusta, Max Bruchia ja Miles Davisia?

Martin Wegelius: Daniel Hjort -alkusoitto

Martin Wegelius (1848–1906) sävelsi vuonna 1872 alkusoiton Josef Julius Wecksellin näytelmään Daniel Hjort. Wegeliuksen alkusoitossa näkyy säveltäjän Wagner-fanitus, sillä alkusoiton rakenne on tältä perittyä johtoaihetekniikkaa selkeimmillään: kukin näytelmän hahmoista esiintyy alkusoitossa omilla teemoillaan.

Wegeliuksen Daniel Hjort -alkusoitto, jonka voit kuunnella täältä, alkaa hitaalla johdannolla, jossa esitellään Daniel Hjortin, Sigridin ja Katri-äidin musiikilliset vastineet. Hitaan jakson jälkeen (linkin kohdassa 3’00) alkaa allegro-jakso, jossa Daniel Hjortin teema muuntuu sisäänpäinkääntyneen pohdiskelijan mietiskelystä ”uudeksi hahmoksi, energiseksi, tarmokkaaksi, sellaiseksi jolla on tietty päämäärä silmissään”, kuten säveltäjä itse teoksensa tätä jaksoa kuvasi.

Daniel Hjortin metamorfoosin jälkeen (kohdassa 4’40) kuullaan Olof Klaessonin marssikarakterinen teema, joka tässä vaiheessa saattaa kuulostaa epämääräisesti tutulta. Tuttuuden syy paljastuu vähän myöhemmin, kun Klaesson-teema palaa takaisin (kohdassa 6’50) – tällä kertaa tosin mollimuodossa. Nyt paljastuu, miksi Klaesson-melodia kuulosti niin tutulta: ruotsalainen kansanmelodia Ack Värmeland du skönahan se siinä! Välittömästi kansanlaulujakson jälkeen alkaa teoksen kehittelyjakso, jossa kaikkia edellä mainittuja teemoja käsitellään kontrapunktisesti ja teos nousee kohti dramaattista ja traagista huipennustaan.

Max Bruch: Kaksoiskonsertto op. 88

Saksalainen säveltäjä Max Bruch (1838–1920) kirjoitti suhteestaan kansanmusiikkiin seuraavalla tavalla:

Hyvän kansanmelodian arvo vastaa yleensä yli 200 sävellettyä melodiaa. En olisi ikimaailmassa saavuttanut mitään, jos en olisi opiskellut 24-vuotiaasta lähtien kaikkien maiden kansanmusiikkia syvällisesti ja sinnikkäästi ja loppumattomalla kiinnostuksella. Ei ole mitään mikä vastaisi kansanlaulua, mitä tulee herkkyyteen, intensiteettiin, originaalisuuteen ja kauneuteen. […] Meidän tulisi jatkaa tähän suuntaan – tämä on pelastus tässä melodiattomuuden ajassa!

Bruch käyttikin monien maiden kansanmusiikkia tuotannossaan. Hänen teosluettelostaan löytyvät niin Skottilainen fantasia (op. 46), sarja ruotsalaisia tansseja (op. 63), hebrealaisiin melodioihin perustuva Kol Nidrei (op. 74), sarja venäläisiin kansanmelodioihin (op. 79) sekä Serenadi ruotsalaisiin melodioihin (op. post.). Bruch uskoi erityisesti ruotsalaisesta tanssisarjastaan tulevan suositun, ja vertasi sitä Brahmsin Unkarilaisiin tansseihin myydessään kyseistä sarjaa kustantajalleen. Kustantaja uskoi säveltäjää ja maksoi niistä poikkeuksellisen suuren palkkion.

Bruchin kohdalla kansanmusiikkivaikutus ei näy vain hänen monissa kansanlaulusovituksissaan. Tämän tekstin kannalta olennainen teos on hänen klarinetti-alttoviulu-kaksoiskonserttonsa, jonka ensimmäisen osan pääteema on niin lähellä Ack Värmeland du sköna -laulua, että kyseessä ei voi olla sattuma, vaikka tämän teoksen yhteydessä säveltäjä ei olekaan maininnut lähteenä ruotsalaista kansanmusiikkia. 

Kaksoiskonserton voi kuunnella täältä, ja Ack Värmeland -laululta kuulostava jakso alkaa kohdasta 1´06.

Bruchin nimittämässä ”melodiattomuuden ajassa” eivät kaikki arvostaneet hänen kansanlaululähtöistä tematiikkaansa. Kaksoiskonserton kantaesitetyksen kuunnellut Allgemaine Musikzeitungin kriitikko kuvasi teosta sanoilla: ”harmiton, heikko, pitkästyttävä, aivan liian pidättyväinen, sen luoma vaikutelma on epäoriginaali, eikä siinä ole mitään mestarillista”.

Miles Davis: Dear Old Stockholm

Amerikkalainen jazztähti, multi-instrumentalisti Stan Getz (1927–1991) kiersi Ruotsia vuonna 1951 yhdessä ruotsalaisista jazzmuusikoista kootun orkesterin kanssa. Maaliskuun 23. päivän tämä tilapäisyhtye vietti ruotsalaisessa studiossa. Yksi tuona päivänä purkitetuista biiseistä oli – kuten lukijat jo varmasti arvaavat – Ack värmeland du sköna. Kyseinen äänitys on kuultavissa täällä. Yhdysvaltalainen levy-yhtiö Roost Records julkaisi tämän Ruotsissa tehdyn äänitteen pian myös amerikkalaisilla markkinoilla, ja se päätyi lopulta myös Miles Davisin (1926–1991) korviin.

Seuraavana vuonna, tarkalleen ottaen 9. toukokuuta 1952, Miles Davis teki itse äänityksen Ack Värmeland du sköna -biisistä Blue Notes -levy-yhtiölle. Miles Davis antoi biisille paremmin englanninkielisissä maissa myyvän nimen Dear Old Stockholm. Blue Notes -levytys ei kuitenkaan ole syy, miksi biisistä tuli jazzstandardi. Davis meni nimittäin saman biisin kanssa studioon nelisen vuotta myöhemmin eli 5.6.1956, jolloin biisistä äänitettiin versio, joka päätyi Columbia Records -yhtiön julkaisemalle albumille Round about Midnight. Tuon version voi kuunnella täältä.

***

Mutta mistä itse Värmeland-laulu on peräisin? Varmuudella sitä tiedetään soitetun Itä-Götanmaalla Ruotsissa 1700-luvulla ja Värmeland-tekstin se sai vasta 1800-luvun puolella. Erään teorian mukaan laulu olisi tullut Ruotsiin Hollannista kenties Vallonien mukana. Mikäli teoria pitää paikkansa, taustalla olisi 1500-luvulta peräisin oleva O, Nederland! Let op u saeck -niminen laulu, jonka voi kuulla täältä.

Mene ja tiedä – musiikillinen yhteys ei aivan suoranaisesti vakuuta minua. Itse asiassa niiden yhteys on yhtä vakuuttava kuin tasaisin väliajoin esitetty väite, että Bredrich Smetanan (1824–1884) Má Vlast (eli Moldau) ja Israelin kansallislaulu Hatikva olisivat muunnoksia Ack Värmeland du sköna -laulusta.

Vuosien 1920 ja 2015 välissä Ack Värmeland du sköna -laulu on levytetty reilusti yli sata kertaa. Jos pitäisi valita lempiversio, päätyisin kuitenkin jompaan kumpaan näistä: John Coltrane tai Jussi Björling.