Martin Wegelius: Sääntöjä kuorojen harjoittamiseen.

1.Jos kuoronjohtaja ei ole kokenut muusikko, joka vaivattomasti lukee, laulaa tai soittaa nuoteista, hänen pitää ennen harjoituksia opetella laulu ulkoa niin kokonaisuutena kuin jokainen stemma erikseenkin. Hänen silmänsä eivät saa koko ajan olla sidottuina nuotteihin, ja kaikkein vähiten hän saa itse tehdä virheitä laulussa tai soitossa.¹

2.Harjoituksissa käytettävistä soittimista piano on ensisijainen suhteessa muihin. Harmooni on sille huono korvike.

3.Varmista, että soitin on aina hyvin viritetty; virittämätön instrumentti johtaa laulajia harhaan ja tekee kuoron intonaatiosta epävarmaa ja epäpuhdasta.

4.Jos kuorolaisilla on kykyä laulaa nuoteista (prima vista), ja harjoiteltava laulu on helppo, pitää johtajan vähintäänkin yrittää sitä, että kaikki stemmat saavat heti laulaa yhtaikaisesti. Tue silloin vaikeissa paikoissa kuoroa soittimen avulla, äläkä keskeytä laulamista mistään muusta virheestä kuin sellaisesta, joka tekee jatkamisen mahdottomaksi.

5.Jos yritys onnistui jotenkuten, toista se korjattuasi pahimmat virheet; harjoituta sen jälkeen yksittäisten paikkojen (stemmojen) sellaisia yksityiskohtia, jotka eivät vieläkään onnistuneet hyvin. Sellainen on hyvää harjoitusta ja johtaa nopeasti rohkaiseviin tuloksiin.

6.Yksittäisten stemmojen harjoittamisessa pitää ottaa huomioon seuraavat asiat:

a)Anna laulajien selviytyä omillaan niin paljon kuin mahdollista; tue heitä soittamalla hiljaisesti sointuja, mutta älä soita stemman melodiaa mukana paitsi jos se on todellakin tarpeellista. Älä koskaan soita voimakkaasti, sillä laulajien äänen tulee kuulua selkeästi. Mikäli laulajat ovat vähäisesti kehittyneitä, soita tai laula heille kaikki fraasit ennen kuin he saavat laulaa ne itse. – Soita lopuksi kaikkia muita stemmoja mukana, jotta he etukäteen tottuvat yhteislauluun; markkeeraa tässä vaiheessa selvästi ne muiden stemmojen sisääntulot, jotka tapahtuvat eriaikaan kuin nyt harjoitettavan stemman.

b)Yksittäisen stemman läpilaulattaminen ilman soittimen tukea voi tietyissä tapauksissa olla hyödyllistä deklamaation ja fraseerauksen takia; älä kuitenkaan luota siihen, että musiikillinen varmuus juurikaan hyötyisi tällaisesta. Monet yksittäisten stemmojen sinällään helpot paikat tulevat vaikeiksi vasta muiden stemmojen liittyessä mukaan, ja samoin sinällään vaikeat paikat tulevat vasta harmonian kautta ymmärrettäviksi ja helpommin toteutettaviksi.

c)Harjoita vain lyhyitä jaksoja – 4-8 tahtia – kerrallaan; mitään stemmaa ei pidä rasittaa, eikä mitään jättää toimettomaksi pitkäksi aikaa; kaikkien pitää saada niin pian ja niin usein kuin mahdollista kokeilla ponnistelujensa tuloksia. Tällä tavalla vältetään väsymystä, pidetään yllä mielenkiintoa ja voitetaan aikaa.

d)Älä koskaan toista pitkiä jaksoja korjataksesi yksittäistä virhettä; ota käsittelyyn vain se jakso, mikä on absoluuttisen välttämätöntä siinä yhteydessä, ja – mikä tärkeintä – sano etukäteen, selkeästi, selvästi ja lyhyesti, missä korjattava virhe tapahtui.

e)Jos stemma koostuu erilaisista elementeistä, eli henkilöistä, joista osalla on suurempi ja osalla pienempi kokemus- ja taitotaso, älä anna ensimmäisten kärsiä koko ajan jälkimmäisten virheistä; toisin sanoen harjoita jälkimmäisiä silloin tällöin erikseen.

f)Varmista, että kaikki ottavat henkeä samassa paikassa ja niin äänettömästi, että kuulija huomaa sen vain siitä pienestä tauosta, joka tästä syntyy, ja anna jo ennen harjoitusten alkua ne paikat, joissa hengittämistä saa tapahtua.

Sopivia paikkoja hengitykselle ovat säveltäjän kirjoittamat tauot, ja jos sellaisia ei ole, tekstin välimerkit. – Jos välimerkki on liian kaukana, ei koskaan hengitetä ainakaan keskellä sanaa, eikä mieluusti myöskään sellaisten kahden sanan välissä, jotka kuuluvat läheisesti yhteen. Esimerkiksi älä laula koskaan: ”och jungfrun hon går i dansen med | röda gullband” (on neidolla punapaula kun | tanssiin hän käy); laula mieluummin: ”i dansen | med röda” jne. (punapaula | kun tanssiin), mutta mieluiten koko fraasi yhdellä kertaa.

Tiheästi hengittäminen on ylipäätään vain huono tottumus, joka johtajan päättäväisyydellä voidaan korjata. Jopa kokemattomat kuorolaiset pystyvät – jos siihen pakotetaan – selviämään tietyllä ilmamäärällä tuplasti pitempään kuin he itse uskottelevat itselleen.

g)Korjaa huolellisesti ne intonaatiovirheet, jotka jo tässä vaiheessa ovat kuultavissa; tee tämä lyhyin ja päättäväisin ohjein, kuten ”laula gis korkeammaksi!” – ”laula b matalammaksi!” jne. Jos vain muutama laulajista on syyllinen tällaiseen virheeseen, anna ohjeet siten, etteivät muut, jotka jo aiemmin lauloivat oikein, korota tai laske säveltasoa, sillä siinä tapauksessa ”tulee uudesta huvilasta huonompi kuin alkuperäisestä”.

h)Ole erittäin huolellinen selkeän ja oikean tekstin ääntämisen suhteen, sillä tästä ei riipu vain kuulijan mahdollisuus ymmärtää teksti vaan myös olennaisesti kuoroklangin kauneus.

Huomioi ensi sijassa vokaalien oikea ääntämäinen, erityisesti vokaalin a. Paitsi että tämän äänteen väärä lausuminen kuulostaa erityisen vastenmieliseltä, edellyttää oikea lausuminen huomattavissa määrin oikeanlaista lauluelinten käyttöä; jos laulaa ”kitalaesta” tulee a-äänteestä o-äänne; jos laulaa ”nenästä”, äänne lähestyy ä-äännettä. Huomioi muutkin vokaalit erityisesti korkeissa sopraano- ja tenoriäänissä mutta myös matalissa altto- ja bassoäänissä. Lisäksi varmista, että vokaali ei vaihdu, kun useita ääniä lauletaan samalla tavulla.

Teroita mieliin erityisesti se, että nuottia saa pidentää vain vokaalilla; tämän tekeminen konsonanteilla l, m, n tai r on erityisen rumaa, muilla konsonanteilla yksinkertaisesti mahdotonta.

Koska konsonanttiäänne, joka tulee kahden vokaalin väliin, täytyy toteuttaa mahdollisimman lyhyessä ajassa, siinä pitää säilyttää suurin mahdollinen selkeys ja terävyys. Huomioi esimerkiksi, kuinka monet laulavat d-, l- ja r-äänteen epäselvästi ilman, että he itse huomaavat sitä lainkaan; selkeä ääntäminen tuntuu heistä usein liioittelulta. Älä anna tämän mennä läpi, vaan pysähdy aina välillä yksittäiseen sanaan ja laulata se kerta kerran jälkeen kunnes oikea lausuminen tulee esiin.

7.Kun jokainen stemma on harjoitettu 4-8 tahtia eteenpäin, jatketaan yhteislaululla. Jos laulajilla on vähäisesti kokemusta, tai harjoiteltava kohta on vaikea, on syytä ensin ottaa stemmoja pareittain, ei aina sopraano ja altto, tenori ja basso, vaan toki tilanteen mukaan myös sopraano ja basso, altto ja tenori tai sopraano ja tenori, altto ja basso. Tämän jälkeen voi neliääninen laulu alkaa.

8.Älä keskeytä laulua jokaisen virheen takia, mutta merkitse itsellesi muistiin jokainen paikka, jossa virhe on tapahtunut. Jos monta virhettä on tapahtunut, huomauta² ensimmäisen läpilaulun jälkeen vain pahimmista ja harjoita ne paikat, joissa niitä on esiintynyt, yksityiskohtaisesti ja perinpohjaisesti, ettei epävarmuus enää jatkossa tule kyseeseen. Tee toisen (koko jakson) läpilaulun jälkeen kaikki huomiot, jotka ovat tarpeen (näihin kuuluvat myös nyanssit), ja ota sitten koko juttu vielä kertaalleen. – Jatka sitten samaan tapaan vaihdelleen stemmaharjoituksia ja yhteislaulua kunnes sävellys on kokonaisuudessaan käyty läpi.

9.Kerro ennen jokaista uudelleenottoa mitä suurimmalla tarkkuudella ja selkeydellä se paikka, josta laulamisen on tarkoitus alkaa. Näin vältetään sekaannuksia ja säästetään aikaa. Epäselvyyksien välttämiseksi, anna kuorolaisten numeroida tahdit; ensimmäinen kokonainen tahti on No. 1 (ei siis kohotahti).

10.Kaikkien edellä mainittujen harjoitusten aikana laulajat saavat istua.

11.Tämän jälkeen soittimen voi antaa olla, paitsi jos intonaation korjaaminen sitä vaatii. Intonaatiovirheiden yhteydessä pitää muistaa, että ne eivät välttämättä johdu siitä, että jokin stemma ”laulaisi falskisti”. Neljä stemmaa voivat kukin ”laulaa puhtaasti” ja silti tuottaa epäpuhtaan yhteissoinnin; yhteislaulussa kyse ei ole vain ”puhtaasti laulamisesta” vaan ensisijaisesti hyvästä temperoinnista.³

12.Seuraavien harjoitusten aikana, johtajan tulee seisten kuoron edessä antaa tahtia. Tässä yhteydessä on huomioitava:

a)Lyö tahtia oikein! Lyönnit ovat seuraavat:

Kaksijakoisessa tahdissa: ykkönen alas, kakkonen ylös.

Kolmijakoisessa tahdissa: ykkönen alas, kakkonen oikealle, kolmonen ylös.

Nelijakoisessa tahdissa: ykkönen alas, kakkonen vasemmalle, kolmonen oikealle, nelonen ylös.

Kuusijakoisessa tahdissa: ykkönen alas, kakkonen ja kolmonen lyhyin lyönnein vasemmalle, nelonen oikealle, vitonen ja kutonen lyhyesti ylöspäin.

Yhdeksänjakoisessa tahdissa: ykkönen, nelonen ja seiska kuten kolmijakoisessa, mutta lisättynä kaksi lyhyttä lyöntiä jokaiseen.

Kaksitoistajakoisessa tahdissa: ykkönen, nelonen, seiska ja kymppi kuten nelijakoisessa, mutta samoin lisäyksin kuin yllä.

Harvinaiset viisi- ja seitsemänjakoiset tahtilajit käsitellään ensimmäisessä tapauksessa kaksi- ja kolmijakoisen yhdistelmänä, jälkimmäisessä tapauksessa neli- ja kolmijakoisen (tai toisinpäin) yhdistelmänä.

Fermaatilla nostetaan tahtipuikko ylös ja pidetään liikkumattomana; fermaatin loppu ilmoitetaan lyhyellä lyönnillä.

Jos laulu alkaa kohotahdilla, aloittaa johtaja siltä tahdinosalta, jonka osa aloittava nuotti on.

Kokematonta johtajaa neuvotaan harjoittelemaan perusteellisesti kaikkea tähän liittyvää peilin edessä, ja lisäksi ennen jokaista harjoitusta lukemaan läpi ne laulut, joita on tarkoitus harjoittaa, samanaikaisesti lyöden niihin tahtia.

b)Lyö tahtia selkeästi! Nosta kättä niin korkealle, että kaikki laulajat näkevät jokaisen tahdinlyönnin; käytä itse liikkeissä vain rannetta, enintään kyynärvartta, mutta älä koskaan olkavartta.

13.Työstä nyanssit hyvin. Ponnettomat nyanssit tekevät esityksestä monotonisen, liioitellut teennäisen; kummassakaan tapauksessa sävellys ei näyttäydy oikeassa valossa. Työstä ensin yksinkertaiset kontrastit: f ja p,4 sitten mf ja mp, sen jälkeen ff ja pp. Molemmat viimeksi mainitut vaativat nimittäin laulajalta kokemusta äänenkäytöstä; kaikista nyansseista viimeksi mainitut vaativat tarkimman tekstilausumisen. Työstä sitten mitä suurimmalla huolellisuudella jokainen crescendo ja diminuendo. Korosta laulajille ensisijaisesti sitä vanhaa käytännöllistä sääntöä, että cresc. tarkoittaa p, dimin. f (eli ensimmäisen pitäisi alkaa hiljaa, jälkimmäisen voimakkaasti⁵); korosta myös, että ensimmäisessä tapauksessa nousu ja jälkimmäisessä lasku pitää tapahtua tasaisesti ja pikkuhiljaa, ei hätäisesti ja yhtäkkisesti. Älä liioittele pitkällä äänellä usein esiintyvää merkkiä <>. Muista myös, ettei sf eikä fz aina merkitse f, vaan: voimakkaammin kuin edeltävä ja seuraava.

14.Pidä tiukasti kiinni oikeasta ja täsmällisestä rytmistä, erityisesti nuottien oikeista pituuksista. Tässä yhteydessä pitää erityisesti huomioida kohotahti, nuotit ennen taukoja ja pisteelliset nuotit. Tavallisimmin esiintyvä virhe viimeksi mainituissa tapauksissa on se, että laulajat pidentävät neljäosanuottien pisteitä ja lyhentävät kahdeksasosanuottien pisteitä. Ensin mainittu virhe on verrattain helposti korjattu, jälkimmäinen vaatii jatkuvia korjauksia eikä saa koskaan jättää huomiotta, sillä mikään virhe ei lamauta ja laiskista rytmiä niin paljon kuin tämä. Muista, että pisteen (kahdeksasosien jälkeen) tulee olle marssinkaltaisissa lauluissa aina vähän pitempi kuin mitä se matemaattisessa mielessä olisi. Tämänlaisissa lauluissa pitää vahvat tahdinosat markkeerata voimakkaasti.

15.Valitse tempo mitä suurimmalla huolellisuudella. Jos metronomiluku löytyy nuotista, ei epäilyksen tarvitse antaa vaivata. Tyypillisimpien tempomerkintöjen (allegro, andante jne) merkitys sen sijaan on hyvin elastinen. Vain kyseisen tempomerkinnän huolellinen vertaaminen sävellyksen yleiseen melodis-rytmiseen karakteriin (tahtilaji, aika-arvot, fraasi- ja satsirakenne ym.) voi auttaa päätöksenteossa. Se tempo, joka tällä tutkimisella tuntuu nousevan esiin, pitää lisäksi koetella kaikista rytmisistä näkökulmista ja koskien kaikkia jaksoja, joita laulussa mahdollisesti esiintyy; jos tempo on oikea, sen pitäisi sopia yhtä hyvin niihin kaikkiin.

16.Niin accelerando- ja stringendo-kohtiin kuin rallentando- ja ritardando (ritard.) -kohtiin pätevät samat asiat kuin cresc.- ja dimin.-kohtiin, nimittäin ne, että niin nousun kuin laskunkin on tapahduttava tasaisesti ja pikkuhiljaa (jokainen tahdinosa hieman nopeammin tai hitaammin kuin edeltävä); vain ritenuto (rit.) tarkoittaa suhteellisen yhtäkkistä hidastumista.

17.Kun tempo on valittu, pidä siitä kiinni suurella päättäväisyydellä. Vastaa energisesti kaikkiin laulajien yrityksiin kiihdyttää tai hidastaa sitä.

18.Ensimmäinen ehto tämän saavuttamiselle on se, että laulajat todella näkevät johtajan. Kun harjoitukset ovat edenneet niin pitkälle, että johtaja on alkanut lyödä tahtia, täytyy – kaikkien valmistavien harjoitusten jälkeen – stemmojen olla niin hyvin painautunut laulajien mieleen, että näiden pitää vain silloin tällöin katsoa alas nuottivihkoonsa, ja voivat siis lähes koko ajan pitää katseen kiinni johtajassa; jos johtaja ei onnistu totuttamaan kuoroaan tähän, on kuoro silloin se, joka johtaa sen sijaan että johtaja johtaisi kuoroa. Tähän ei auta muu, kuin aiempien kohtien harjoitusten jatkaminen niin kauan, kunnes laulaminen onnistuu kokonaan ulkoa, eikä nuotteja enää tarvita.

19.Nyt kyseessä olevien harjoitusten osalta kuoron on hyvä seistä (tosin ei koskaan niin kauan, että väsymys alkaa iskeä). Muodostelman tulee olla mieluiten puoliympyrä, altto ja sopraano rinnakkain, tenorit alttojen takana, bassot sopraanoiden takana. Aseta jokaisen stemman varmimmat ja luotettavimmat laulajat läheisimpään näköpiiriisi.

20.Muistuta katseella ja kädellä yksittäisiä stemmoja heidän sisääntuloistaan. Käytä harjoituksia johtaessasi vaikka kuinka reippaita kädenliikkeitä, mutta muista itse esityksessä pienentää liikkeet niin pieneksi kuin mahdollista. Mitään sellaista ei saa tehdä, mikä herättää kuulijoissa hilpeyttä tai ihmetystä ja siten vie huomiota pois itse asialta eli laululta. Yleisön edessä se johtaja on paras, joka vetää itseensä mahdollisimman paljon kuoron ja mahdollisimman vähän yleisön huomiota.

21.Älä ole hermostunut; älä ainakaan näytä sitä koskaan, ja vältä kaikkea, mikä voi tehdä kuoron hermostuneeksi, esimerkiksi kiivasta tahdinpoljentaa, moitteita nalkuttavalla tai kirkuvalla äänellä, vihanpurkauksia osaamattomuudesta johtuvien virheiden takia jne. Ainoa asia, mikä antaa anteeksi ja oikeuttaa voimakkaan ”quos ego” -puuskahduksen, on laulajien ajattelemattomuus ja tarkkaamattomuus. Muuten pätee tämä sääntö: huomauta ja korjaa, älä soimaa! Jos jokin näistä kahdesta pahasta asiasta [ajattelemattomuus tai tarkkaamattomuus] tapahtuu, ole kiivas, mutta älä koskaan nalkuta. Ärtynyt kuoro laulaa joskus oivallisesti silkasta kiukusta; ikävystynyt kuoro laulaa aina kurjasti. Mutta johtajan parhaita ominaisuuksia ovat ehtymätön hyvätuulisuus ja väsymätön kärsivällisyys – ei sellainen kärsivällisyys, joka kestää kaiken, vaan sellainen joka ei jätä mitään tekemättä

M. Wegelius.

(suom. Sakari Ylivuori)

Alkukielinen teksti julkaistu: Svenska Folkskolans Vänners Musikbibliotek, Ser. A, ensimmäinen vihko, Helsinki 1891.

Alaviitteet:

1.Huomaa, että jopa parhaiten viritetyssä harmoonissa intonaatio on heti horjuva, jos polkeminen ei ole täysin tasaista (esim. jos palkeet poljetaan vain puolilleen, jne.)

2.Tässä alkavat todelliset vaikeudet kokemattomalle johtajalle. Virheen tapahtumisen huomaaminen ei ole vaikeaa, mutta se, että osaa heti informoida, mistä virhe johtuu ja missä stemmassa se on tapahtunut, vaatii taitoa ja rutiinia. Välttämättömimmät edellytykset tässä onnistumiseen ovat sointuopilliset tiedot sekä säännön 1 tiukka noudattaminen; lisäksi käytä harjoituksissa huomiokykyäsi, kylmähermoisuuttasi ja malttiasi.

3.Katso allekirjoittaneen ”Lärobok i Allmän Musiklära och Analys” 1. kurssi, kappale X.

4.Älä ikinä anna f:n sekoittua ff:oon tai mf:een, p:n pp:oon tai mp:oon.

5.Kuten kaikilla säännöillä, on myös tällä poikkeuksensa; eli vanha sanonta ”poikkeus vahvistaa säännön” pätee.