Joulupuu on rakennettu onnettoman nuorukaisen päälle



Vuonna 1875 Weilin+Göös julkaisi Gustaf Oskar Schönemanin kirjoittaman oppikirjan Uusi Kuwa-Aapinen. Oppikirjan viimeiselle sivulle Schöneman runoili lukukauden antia yhteenkokoavan joululaulun. Laulussaan Schöneman vertasi lukukauden aikana kannesta kanteen luettua oppikirjaa joulukuuseen ja sen kynttilöihin: joulukuusen lahjat ja kynttilöiden valo vertautuvat oppikirjan tarjoamiin iloisiin hetkiin ja niistä kumpuavaan tiedon valoon.

Aapiskukon alapuolelle sijoitettu Schönemanin joulu- ja kouluruno on kokonaisuudessaan seuraavanlainen:

Uusi Kuwa-Aapinen, 1875, s. 32


Jouluaatto-kynttiläsi
Sammuttua kokonaan
Muistat, lapsi, ilojasi,
Eikös niin, juur’ ainiaan.

Niin nyt loppuu kirjasikin,
Jossa kyllä iloitsit.
Niinkuin joulukuusi, sekin
Antoi lahjat kaunihit.

Samoin kuin sa riemuellen
Joulupuuta muistelet,
Olkoon kirja aina sullen
Uusi, josta iloitset.




Laulusta ei tullut tässä alkuperäisessä muodossaan varsinaista hittiä. Sen sijaan seuraavana vuonna eli vuonna 1876, kun Uudesta Kuwa-Aapisesta otettiin toinen painos, tilanne muuttui täysin. Schöneman oli täydentänyt toista painosta monilta osin, ja muokkauksen kohteeksi joutui tai pääsi myös ylläsiteerattu lauluruno. Toisen painoksen versio eroaa ensipainoksen laulusta niin paljon, että siitä on jäljellä oikeastaan vain sen perusajatus: ajatus siitä, kuinka kuusen suomat lahjat ja ”kynttylöiden” valo toimivat symboleina abstrakteimmille lahjoille ja valolle. Mutta siinä missä ensipainoksen runossa nuo lahjat olivat koulukirjan tuoma ilo ja siitä loistava tiedon valo, oli toisen painoksen runossa taivaallisempi ote:

Joulu-kuusi
(weisataan niinkuin Lapsen laulu)

Joulupuu on rakennettu:
Joulu on jo owella;
Namusia ripustettu
Ompi kuusen oksilla,

Kuusen pienet kynttyläiset
Walasewat kauniisti;
Ympärillä lapsukaiset
Laulelevat sulosti:

Kiitos sulle Jesuksemme,
Kallis Wapahtajamme,
Kun sä tulit armaaksemme,
Paras Joulu-lahjamme.

Tullessasi toit Sä walon,
Lahjat runsaat, rikkahat;
Autuuden ja anteeks' annon
Kaikki taiwaan tawarat.

Anna, Jesu, Henkes hywän
Meidän sydämmihimme
Wiritellä uskon walon!
Siunaa Jesu Joulumme!


Otsikon alla oleva ohje ”weisataan niinkuin Lapsen laulu” kertoo, ettei Schöneman säveltänyt laulunsa melodiaa itse, vaan hän oli uudelleensanoittanut tunnetun melodian. Tästä syntyi hauska uudelleensanoitusten ketju, sillä Lapsen laulu oli puolestaan Jaakko Juteinin samaan melodiaan aiemmin tekemä uudelleensanoitus. Aivan kuin Schöneman, ei myöskään Juteini löytänyt hittitekstiään ensiyrittämällä – hänen tapauksessaan vasta kolmas kerta sanoi toden. Juteinin uudelleensanoituksen ensimmäinen versio julkaistiin 1819 ja lopullisen kolmannen version varhaisin löytämäni julkaisu on vuodelta 1835 (mutta se voi toki olla tehty jo aiemmin).

Juteinin uudelleensanoituksen taustalla oli melodia, jolla oli aiemmin laulettu Kantelettaren runoa Onneton nuorukainen. Kantelettaren sanoin tuota melodiaan laulettiin toki vielä Juteinin uudellensanoituksen jälkeenkin, mistä kertovat esimerkiksi Martin Wegeliuksen siitä tekemä yksinlaulusovitus pianosäestyksellä ja Karl Johan Moringin tekemä sekakuorosovitus (joka muuten löytyy juuri julkaistusta, allekirjoittaneen toimittamasta Moringin teosten kokoelmasta).

On mielestäni kiinnostava yksityiskohta, että Schöneman on viitannut laulunsa melodiaan nimenomaan Lapsen laulu -uudelleensanoituksen eikä Onneton nuorukainen -kansanlaulun kautta. Tämä johtunee Lapsen laulun roolista tuon ajan tärkeänä koululauluna, mistä puolestaan kertoo esimerksi se, että Juteinin Lapsen laulu esiintyy kunniapaikalla ensimmäisesä suomenkielisessä koululaulukirjassa, vuonna 1864 julkaistussa 50 Koulu-Laulua -kirjassa. Se on toisin sanoen ollut varmasti kaikille koululaisille entuudestaan tuttu. Toisaalta on myös mahdollista, ettei pappi-Schöneman halunnut ylevää ja opettavaista runoaan assosioitavan epäonnisesta maallisesta rakkaudesta kertovaan kansanlauluun. Kolmas syy Schönemanin viittaukselle saattaa olla se, että Onneton nuorukainen -runoa veisattiin myös aivan toisella melodialla, joka löytyy mm. Karl Collanin kansanlaulukokoelmasta (ks. alla). Viittaamalla Lapsen lauluun vältettiin siis mahdollinen väärinkäsitys.



Valituita Suomalaisia Kansan-Lauluja Pianon muka-soinnolle (1854)
Nykyään Joulupuu on rakennettu -melodiana tunnetun laulun 1800-luvun historia voidaan näyttää tämänlaisena kaaviona:


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ovatko kuorokorokkeet soveliaita kirkossa?

Oletko sinäkin aina laulanut Savolaisen laulun väärin?

Miksi Albert Edelfelt maalasi erilaisia pianoja?