Epätodennäköisiä plagiaatteja

Ruotsin radiossa on kesän ajan pyörinyt erinomainen musiikkiohjelma Fråga musikprofessorn. Ohjelmassa Uppsalan yliopiston musiikkitieteen professori Mattias Lundberg vastaa kuulijoiden lähettämiin musiikkikysymyksiin, joiden aiheet vaihtelevat laidasta laitaan: milloin saksofonista tuli seksikäs, mikä on pisin koskaan sävelletty teos, onko absoluuttinen sävelkorva myötäsyntyinen, jne.

Kesäisistä kuulijakysymyksistä jo kaksi on käsitellyt plagiaatteja. Ensin eräs kuulija halusi tietää, onko Fly me to the moon kopioitu ruotsalaisen Anders Wesströmin Sinfonia concertantesta, ja pari jaksoa myöhemmin toinen kuulija epäili John Williamsin poimineen Star Wars -teemansa niin ikään ruotsalaisen Adolf Wiklundin teoksesta Konsertstycke (op. 1).

Kummassakaan tapauksessa ei kyse ollut kuitenkaan plagioimisesta vaan sattumasta: kuuluisan teoksen melodinen yksityiskohta nyt vaan sattuu muistuttamaan vähemmän tunnetun, varhaisemman ruotsalaisteoksen melodista yksityiskohtaa. Tai kuten professori Lundberg asian sattuvasti ohjelmassaan muotoili, oli ”taiteellinen salama lyönyt kahdesti samaan paikkaan”. Siitä huolimatta Wiklundin teoksen viimeisten minuuttien aikana minäkin aloin odottaa, että Luke Skywalker astuisi kulman takaa esiin.

Fråga musikprofessorn -ohjelmassa käyty keskustelu sai minut pohtimaan kotoista vastinetta, nimittäin Gabriel Linsénin megahittiä Kesäpäivä Kangasalla, jota on historian saatossa myös väitetty plagiaatiksi samanlaisin perusteluin: lyhyen ja häilyvän melodisen yhtäläisyyden takia. 

Kaikki tiet vievät Leipzigiin

Heinäkuun 23. päivänä 1844 maineikas unkarilaissyntyinen pianisti ja säveltäjä Franz Liszt saapui Ranskan Marseilleen, jossa hän tapasi paikallisen runoilijan nimeltä Joseph Autran. Runoilija näytti paria vuotta itseään vanhemmalle säveltäjälle runoaan Les Aquilons, jolla oli ilmeisen toivottu vaikutus: Liszt sävelsi Autranin runon käytännössä saman tien (iltapäivällä 24.7.1844). Uunituore teos mieskuorolle ja pianolle kantaesitettiin Marseillessa vain muutamaa päivää myöhemmin.

Autran antoi Lisztille vielä kolme muutakin runoaan. Nämä Liszt sävelsi seuraavan vuoden aikana ollessaan Iberian-kiertueella. Näin synty neljän mieskuorolaulun sarja Les quatre élémens. Ensimmäisenä sävelletty Les Aquilons päätyi sarjan toiseksi osaksi. Linsénin mahdollisten Kesäpäivä Kangasalla -vaikutelmien kannalta kiinnostavin osa sarjaa on sen ensimmäinen osa La terra, jonka voi kuunnella tästä. Jos et halua kuunnella koko teosta, kelaa suoraan kohtaan 3:17.

Liszt näki mieskuorosarjassaan potentiaalia enempäänkin ja alkoi suunnitella sen orkestroimista. Sarjansa orkesteriversioon hän halusi lisätä pitkän alkusoiton. Liszt jätti orkestrointisuunnitelman lopulta kesken – ilmeisesti suuren kokoonpanon vaativan kuoro-orkesteriteoksen esittäminen oli niin vaivalloista, ettei se maksanut vaivaa. Tai näin säveltäjä ainakin selitti runoilijalle:

Muistatko kenties uskoneesi haltuuni neljä tekstiä Marseillessa? […]  Minä sain musiikin valmiiksi jo kauan sitten ja orkestroidessani niitä sain idean yhdistää niihin pitkähkön alkusoiton. Teemme niistä jotain jonain kauniina päivänä. Valitettavasti musiikki tulee eloon vain esityksissä, eikä aina ole helppoa löytää sopivaa ryhmää tämän genren sävellykselle, joka ei sovi hyvin suurimpaan osaan konserttiohjelmia.

Käännös omani. Tunnustan, etten osaa ranskaa, joten käännökseni on tehty englanninnoksen kautta (Bonner 1986, 99). Ranskankielinen alkuteksti: ”Vous vous souvenez peut-être de m’avoir confié à Marceille quatre textes? […] j’en ai achevé la musique il y a longtemps et, en les orchestrant, l’idée me vint d’y joindre une assez longue ouverture. Nous en ferons quelque chose, quelque beau jour. Malheureusement la musique ne prend vie que par l’éxécution et il n’est pas toujours aisé de disposer d’un personnel suffisant pour ce genre de composition qui ne s’adapte qu’à des programmes et concerts peu fréquents.”

”Jonain kauniina päivänä” ei ollut pelkkä tyhjä lupaus, sillä alkusoittosuunnitelma eteni, vaikkakin hitaasti. Seuraavina vuosina säveltäjä kävi läpi pitkän ja äärimmäisen monimutkaisen luomisprosessin, jonka aikana esimerkiksi mieskuoro putosi teoksesta pois kokonaan, ja pitkästä alkusoitosta tuli lopulta oma itsenäinen teoksensa, jonka voi kuunnella tästä. Kuuntele kokonaan tai kelaa suoraan kohtaan 4:24.(Välihuomautus: tästä Lisztin luomisprosessista Bonner 1986 on erinomainen analyysi).

Orkesteriteokseksi muuttunut teos sai nimen Les Préludes, ja sen julkaisi leipzigilainen musiikkikustantaja Breitkopf & Härtel huhtikuussa 1856. Ja alkusyksystä samana vuonna Leipzigiin saapui suomalainen musiikinopiskelija, Gabriel Linsén.

****

Ei ole edes teoreettisesti mahdollista, että Fly me to the moon -laulun säveltänyt Bart Howard olisi ollut tietoinen laulunsa esikuvaksi väitetystä Wesströmin teoksesta. Williamsinkin kohdalla on erittäin epätodennäköistä, että tämä olisi tutustunut Wiklundin pianoteokseen, sillä Star Wars -teeman säveltämisen aikoihin siitä ei ollut vielä levytyksiä eikä se kuulunut konserttiohjelmiin. Periaatteessa Williamsilla olisi kyllä ollut mahdollisuus hankkia teoksen partituuri, mutta Wiklund on sen verran ”obskuuri ja periferinen” (näin professori Lundberg asian muotoili), ettei yhteys ole mitenkään uskottava.

Gabriel Linsén sen sijaan on ollut Lisztin teoksen julkaisuaikana paikassa, jossa hänellä on ollut

Les Préludes -katkselma (Corni in E)

mahdolisuus tutustua Les Préludes -teokseen, ja Lisztin aseman tietäen sanoisin, että Linsén on hyvin suurella todennäköisyydellä teokseen tutustunut. Ja ilmeisesti juuri tämän historiallisen yhteyden takia esimerkiksi Nils-Eric Fougstedt (1945, 149–150) koki tarvetta puolustella Linsénin laulua plagiaattisyytöksiltä:

Kuten tunnettua muistuttaa melodian alku Lisztin Les Préludes-nimisen sinfonisen runoelman sivuteemaa. On todennäköistä, että Linsén Leipzigissä oli saanut kuulla maineikkaan virkaveljensä joitakin vuosia aikaisemmin säveltämän teoksen. Mutta huolimatta intervalliyhtäläisyydestä Linsénin laulu on vienossa sävyssään hyvin persoonallinen tuote edustaen viime vuosisadan tyypillistä suomalaista sävelromantiikkaa.

Mutta ei. Ei Kesäpäivä Kangasalla -laulusta saa mitenkään Les Préludes -plagiaattia, vaikka näin aina välillä joku niin väittääkin. Korkeintaan voimme spekuloida alitajuisilla vaikutteilla, mutta sekään ei liene kovin hedelmällistä – sen verran paljon Lisztin ja Linsénin melodiat toisistaan eroavat.


Lainaukset:

Bonner, Andrew 1986. Liszt’s ”Les Préludes” and ”Les Quatre Élémens:” A Reinvestigation. 19th-Century Music Vol. 10, No. 2, pp. 95–107.

Fougstedt, Nils-Eric 1945. Gabriel Linsén. Teoksessa Suomen säveltäjiä puolentoista vuosisadan ajalta (toim. Sulho Ranta), WSOY, pp. 147–151.