Neljä Ruusua: Luotsivene (tarpeeton analyysi)

Parhaiden tarinankertomisperinteiden mukaisesti jo laulun avausfraasi herättää kuulijan kiinnostuksen arvoituksellisella lähtötilanteella, joka tässä laulussa on hyvin poikkeuksellinen.

Mä kadotin sen luotsiveneen, jota seurasin.
En löytänytkään kotisatamaan.

On varsin epätavallista, että alus pyrkisi seuraamaan luotsivenettä. Luotsiveneen tarkoituksenahan on kuljettaa luotsi luotsattavaan veneeseen tai vaihtoehtoisesti hakea hänet sieltä pois. Jostain syystä normaali käytäntö ei ole kuitenkaan tullut tässä tapauksessa kyseeseen. Epäilen, että laulun kuvaaman tapahtuman aikana olosuhteet ovat olleet poikkeuksellisen huonot ja käyttöön on siksi otettu luotsausasetuksen 393/1957 pykälä 13, jonka mukaan ”[l]uotsi, joka kovan sään vuoksi tai muusta syystä ei pääse luotsattavaan alukseen, voi suorittaa luotsauksen veneestä käsin”.

Laulun seuraava rivi ei tuo lisäselvitystä tilanteeseen kertomalla alueella vallinneista olosuhteista, vaan kertoja tuo esiin uuden merenkulkuongelman. Kertoja jatkaa:

Ajelehdin luoksesi uusiin maisemiin,

Ajelehtimis-verbin käyttäminen antaa ymmärtää, että kertojaminän veneessä on jonkinlainen moottori- tai ohjauslaitevika, minkä takia luotsiveneen seuraaminen on ollut vaikeaa tai mahdotonta. Yllättävää on myös, että aluksesta ei ole onnistuttu kommunikoimaan tätä ongelmaa luotsiveneeseen ja että luotsivene on puolestaan jatkanut matkaansa huomaamatta, että luotsattava alus ei enää seuraakaan. Kerrassaan kummallista!

ja hukuin kauneutesi hekumaan.
Mä lähdin päästäkseni sua pian kaipaamaan.
Mun kaikki ajatukset johtaa sun luo.

Laulussa mainitaan epäonnisen luotsaustilanteen lisäksi kaksi muuta paikkaa: koti ja ”sun luo”. On korostettava, että ”sun luo” ei ole laulajan koti – ajelehtihan kertoja ”sun luo” nimenomaisesti eksyttyään ensin kotiin johtavalta reitiltään. Kertoja on sittemmin lähtenyt myös ”sun luota” – omien sanojensa mukaan voidakseen nimenomaisesti kokea kaipausta ”sun luo”. Tämä rehellisesti sanoen kuulostaa pikemminkin jälkikäteisrationalisoinnilta kuin varsinaiselta lähdön syyltä. Ilmeisesti ”sä” on kuitenkin sen verran hyvä ihmistuntija, että lähtö ei tullut hänelle yllätyksenä: ”sä” kykeni lukemaan kertojaminän tunteita ennen kuin asiasta oli sanallisesti kommunikoitu.

Sä näit heti, etten ole onnellinen.
Sä tiesit kaiken jo ennen kuin kerroinkaan.

Laulussa auki jää myös kysymys, missä kertojaminä juuri nyt on. Hän ei ole kotona, ja hän spesifisesti myös mainitsee epäilevänsä, että kodille on tapahtunut jotain. Nykyistä olinpaikkaansa kertoja kuvailee puolestaan rakkauden ikuiseksi vankilaksi. Kertoja mainitsee kylmän lattian mutta jättää kertomatta, sijaitseeko kylmä lattia hänen nykyisessä olinpaikassaan eli rakkauden ikuisessa vankilassa vai siinä kodissa, jota ei kai enää ole. Mikäli jälkimmäinen vaihtoehto on totta, lienee kodin seinille ja katolle tapahtunut jotain – todennäköisesti sinä aikana, kun kertojaminä oli ”sun luona”. Toisaalta sekä pelko että kylmä lattia ovat vankilaan yleisesti liitettäviä määreitä, joten epäilen kylmän lattian sijaitsevan kodin sijaan kertojan nykyisessä olinpaikassa.

En löytänytkään kotiin, ei kai sitä enää olekaan.
Vain pelko peittää kylmää lattiaa.
Jäänkö tänne suljettujen ovieni taa
ikuiseen rakkauden vankilaan?

Tietysti on mahdollista, että rakkauden ikuinen vankila sijaitsee nykyään fyysisesti sillä paikalla, jossa kertojan koti ennen oli. Tämä tulkinta selittäisi, miksi kylmän lattian sijainti on ilmoitettu tavalla, missä sen voi ymmärtää olevan sekä vankilassa että kotona. En kuitenkaan usko tähän tulkintaan, sillä tällöin kertoja luonnollisestikin tietäisi, mitä hänen kodilleen on tapahtunut, eikä hän laulaisi ”ei kai sitä enää olekaan” vaan tietäisi kotinsa kohtalon.

Uskon siis kertojan nykyään olevan vankilassa ja kaipaavan ”sun luo”, jonne päätyi yrittäessään kotiin, jota ei enää ole.