Maamme laulut

Zbigniew Turski (1908–1979) oli elokuussa 1949 mukana Łagów Lubuskissa , jonne Puolan kulttuuriministeri oli kutsunut koolle maansa säveltäjät ja kriitikot nelipäiväiseen konferenssiin. Konferenssin yhteydessä Pozna ń in työväen sinfoniaorkesteri soitti uutta puolalaista musiikkia. Nämä sinfoniakonsertit toimivat lähtökohtana konferenssissa käydyille keskusteluille, joiden tarkoituksena oli määritellä sosialistiseen realismiin liittyviä musiikillisia konsepteja kuten formalismi ja realismi. Turski oli saanut edellisenä vuonna paljon kansainvälistä huomiota, sillä hän oli voittanut Lontoon olympialaisten yhteydessä järjestettyjen taideolympialaisten sävellyksen kultamitalin toisella sinfoniallaan (sinfonia tunnetaan lisänimellä Olympialainen). Samassa sarjassa hopeaa sai Turskia vuotta nuorempi suomalaiskollega Kalervo Tuukkanen (1909–1979), joka osallistui kilpailuun mieskuorolle ja orkesterille sävelletyllä Karhunpyynti-teoksellaan. Turskin sinfonia ammensi säveltäjän om

Jean Sibelius sai tehtäväkseen säveltää juhlakantaatin Helsingin yliopiston vuoden 1894 promootioon. Tarkoitusta varten oli Kasimir Leinolta tilattu sävellettävä juhlaruno. Leinon ja Sibeliuksen yhteistyö ei sujunut ongelmitta, mistä kertoo esimerkiksi Kasimirin Eino-veljen muistiin kirjaama tapaus: Veljeni Kasimir oli kirjoittanut jonkun juhlarunon hänelle. -[Sibelius:] Tässä minä tarvitsen aa-aa-aa. Tuossa minä tarvitsen ii-ii-ii. Taikka muuten minä sävellän jonkun Hufvudstadsbladetin ilmoituksen. Veljeni Kasimir oli raivoissaan. -Mahdoton mies! karjui hän. Eino Leinon kuvauksen mukaan Sibelius oli vaatinut, että runoilija muuttaisi runoaan siten, että tietyt musiikilliset kohdat sisältäisivät tiettyjä vokaaleja tai kenties tiettyjä sanarytmejä. Runoilija ei ollut tyytyväinen säveltäjän pyyntöihin ja oli puolestaan sitä mieltä, että muutokset tekisivät hänen runostaan kömpelön. Leinon kuvausta on kiinnostavaa lukea toista aikalaiskuvausta vasten. Nimittäin kolme vu

  Keväällä 1917 aloittaessaan uuden sekakuoroteoksensa sävellystyön Toivo Kuula kopioi ensin nuottipaperin ylälaitaan mustekynällä Eino Leinon runon Rukous . Kyseinen runo oli runoilijan itsensä lyhentämä ja uudelleen nimeämä, vuonna 1906 julkaistu versio kuusi vuotta aiemmin eli vuonna 1900 Rauhattoman rukous -nimellä ensi kerran julkaistusta runosta. Käytännössä Leinon runolleen tekemä muokkaustyö tarkoitti sitä, että hän oli irrottanut alkuperäisestä pitemmästä runostaan kolme viimeistä säkeistöä omaksi kokonaisuudekseen. Samalla hän vaihtoi yhden säeparin. Vuoden 1900 version rivit erämaita ne etsien käypi ja yö yhä hämärtäypi . kuuluvat vuoden 1906 versiossa erämaita ne etsien kulkee ja yö minut ympäri sulkee . Ja näin lukee myös Kuulan nuottipaperin nurkan runokopiossa. Saatuaan kopion valmiiksi ja korjattuaan muutaman huolimattomuudesta aiheutuneen kirjoitusvirheen Kuula vaihtoi mustekynän lyijykynäksi ja alkoi luonnostella runoon musiikkia. Tästä lu