Maamme laulut

” No niin, älkääpä sitten unohtako näpsäkkää ranneliikettä, jota olemme harjoitelleet! ” professori Lipetit vikisi kököttäessään tavalliseen tapaansa kirjapinon päällä. ”Huiskis ja näpäys, muistakaa, huiskis ja näpäys. Ja on erittäin tärkeää myös sanoa taikasanat oikein – älkää milloinkaan unohtako velho Baruffiota, joka sanoi äffän sijaan ässän ja makasi kohta lattialla puhveli rintansa päällä ” . (Harry Potter ja viisasten kivi, s. 188) Tällä opettavaisella tarinalla professori Lipetit muistutti Tylypahkan velhokoululaisia loitsujen täsmällisen lausumisen tärkeydestä J.K. Rowlingin kirjassa Harry Potter ja viisasten kivi. Velho-oppilaille teroitettiin alusta pitäen, ettei velhon intentiolla ole merkitystä vaan että pieninkin virhe loitsun ääntämisessä saattaa tehdä loitsusta aivan toisen, jolloin seuraukset ovat potentiaalisesti katastrofaalisia. Pete Parkkoselle kävi kuin velho Baruffiolle marraskuussa 2016, kun hän loitsusi – tai siis lauloi – Maamme-laulun ennen Ka

Vuonna 1898 laulunopettaja Elise Stenbäckille tuli ajatus julkaista pieni kokonaisuus Piae Cantiones -lauluja koulujen musiikinopetuskäyttöön. Stenbäckin ajatuksena oli tuoda nämä suomalaiskoululaisten jo ammoisista ajoista yksiäänisinä laulamat melodiat jollain tavalla nykyaikaan. Niinpä hän otti yhteyttä Jean Sibeliukseen, josko tämä voisi sovittaa näitä lauluja vähän modernimpaan muotoon – sellaiseen, jossa ne olisivat nykyaikaisille koululaisille helpommin lähestyttäviä. Loviisalaislähtöinen mutta sittemmin helsinkiläistynyt Elise Stenbäck tunsi 24 vuotta itseään nuoremman ”Janne” Sibeliuksen jo tämän lapsuuden ajoilta, sillä tuleva säveltäjä vietti lapsuuden kesiään Loviisassa. Eräässä kirjeessään Stenbäck muistelee seuranneensa, kuinka Janne oli siellä lapsena leikkinyt jumalanpalvelusta pihapiirin muiden lapsien kanssa messuamalla näille halleluja-melodioita. Elisen ja Jannen ystävyys vaikuttaa heidän kirjeenvaihtonsa perusteella ikäerosta huolimatta – tai ehkä juuri si