Maamme laulut

Elokuun 21. päivänä 1947 keskustellessaan vävypoikansa Jussi Jalaksen kansa Jean Sibelius loihe lausumaan: Kultainen leikkaus, sectio aurea on välttämätön sinfonian rakenteessa. Se puuttuu useista sinfonioista. Cesar Franckilla se taas selvästi on olemassa. Jos kerran kultainen leikkaus on Sibeliuksen mielestä sinfonian rakenteessa välttämätön, tokihan sen täytyy näkyä mestarin omissakin teoksissa. Näin ajattelin ja avasin Finlandian partituurin. Viimeiseltä sivulta paljastuu, että teoksessa on 214 tahtia. Kultainen leikkaus osuu tällöin tahtiin 132. Ja katsos ihmettä! Juuri tuossa tahdissa alkaa hymniosuus. Tätä ajatusta piti viedä vielä pitemmälle. Hymniosuudessa on 58 tahtia, joten sen kultainen leikkaus tulee 36 tahtia hymnin alkamisen jälkeen. Jännityksellä etsin, mitä mestari on meille tuohon tahtiin piilottanut. Löydettyäni tahdin 168 en ollut uskoa silmiäni: siellä on väliäänten RINNAKKAISKVINTIT!   Mitä ihmettä mestari on mennyt tekemään! Jo jokainen

Helmikuun 23. päivänä 1863 kuuluisa ruotsalainen pianisti ja kapellimestari Philip Jacobsson järjesti Helsingin Uudessa teatterissa (nyk. Svenska Teatern) konsertin, joka osoitti, että vaikka kaupungissa oli ajanmukainen, vain kolme vuotta aiemmin käyttöön vihitty teatteritalo ja sen yhteydessä 20 ammattimuusikosta koostuva teatteriorkesteri, kaupungin musiikkielämän kehittymisen tiellä oli vielä yksi valtava este. Helsingfors Dagbladin kriitikko toi tämän esiin varsin suorasanaisesti kirjoittaen nimimerkkinsä W. B–n. suojasta 26.2.1863: Herra Jacobssonilla on tapana konserteissaan välttää niitä tavanomaisia ohjelmasabluunoita. Olisikin toivottavaa, että tätä kehuttavaa pyrkimystä tuettaisiin paremmin resurssein kuin tilapäisesti kokoonkerätyllä laulajajoukolla. Hr Jacobsson plägar vid sina konserter undvika den vanliga programchablonen. Det vore önskligt att detta berömliga sträfvande understödts af bättre resurser än en för tillfället hopsamlad sångarskara. Kriiti

Klemetti Maamme-laulun kimpussa Heikki Klemetti hyökkäsi Suomen Musiikkilehdessä (1933) koko arvovaltansa voimalla Paciuksen Maamme-laulua vastaan. Artikkelissaan Klemetti pyrki osoittamaan, että Pacius oli Maamme-laulussa kopioinut saksalaista  juomalaulua Papst und Sultan , Paavi ja sulttaani – tai Paavi-laulu, kuten Klemetti itse sitä kutsui. Klemetin artikkelin analyyttisenä ytimenä on musiikkiesimerkki, jossa hän on asetellut päällekkäin kahdelle viivastolle Maamme- ja Paavi-laulun. Tosin Paavi-laulu ei ole esimerkissä sellaisenaan vaan koostettuna pienistä pätkistä siten, että Maamme-laulun kanssa vastaavat kohdat osuvat aina kohdakkain. Tällä metodilla hän pyrki näyttämään toteen Maamme-laulun taustan saksalaisessa juomalaulussa. Sen, että hän on joutunut muokkaamaan juomalaulua melko paljon ennen kuin yhtäläisyydet paljastuvat, Klemetti käytti todistusaineistona siitä, että Pacius on tehnyt rikoksensa tietoisesti. Toisin sanoen Klemetin mukaan laulujen yhtäläisyyd