Mendelssohnkin halusi sinun käyttävän kriittisiä editioita!

Tiesitkö, että Mendelssohnkin halusi sinun käyttävän kriittisiä editioita? Todisteeksi kaksi pientä katkelmaa hänen kirjeenvaihdostaan kustantajiensa kanssa:

7.3.1845 Mendelssohn Moschelesille:

Olen pahoillani sen Handel Societyn jutun takia, mutta en voi vaihtaa mielipidettäni asiassa. Olen valmis myöntymään toisarvoisten seikkojen, kuten etumerkintöjen, osalta (vaikka siinäkin asiassa pidän enemmän vanhasta käytännöstä pitkien tahtien takia), mutta missään nimessä en voi lisätä tempo- tai esitysmerkkejä, jne., jos on jäävä epäselväksi, ovatko ne minun vai Handelin omia; hän itse laittoi pianot ja fortet ja numeroinnit sinne, missä hän katsoi sellaisia tarvittavan, joten minun on poistettava [lisätyt] merkit, tai muussa tapauksessa käyttäjä ei pysty erottamaan, mikä on hänen ja mikä minun. Ne, jotka haluavat lisättyjä merkintöjä sisältävän partituurin, voivat helposti pyytää kopistia siirtämään merkit kuoropartituurista, jos he pitävät sinne lisäämistäni merkinnöistä; sen sijaan olisi väärin olla tekemättä erottelua edition toimittajan mielipiteen ja Handelin omien välillä. […]

Ennen kaikkea minun on tiedettävä, ilman pienintäkään epäilystä, mikä on Handelin omaa ja mikä ei. Neuvosto oli kanssani samaa mieltä, kun keskustelin asiasta heidän kanssaan, mutta nyt he näyttävät ottaneen päinvastaisen kannan. Jos se pysyy kannassaan, minä (ja moni muu, pelkään) tulen pitämään vanhaa editiota, väärine nuotteineenkin, parempana kuin tätä uutta editiota alkutekstiin lisättyine vieraine näkemyksineen ja esitysohjeineen. Olen kirjoittanut asiasta myös Macfarrenille, ja sanonut tämän kaiken. Ethän ole vihainen, että puhun näin suoraan? Mielipiteeni on niin tiiviisti sidoksissa kaikkeen siihen, jonka olen aina uskonut olevan oikein, etten voi hylätä sitä.

10.7.1838 Mendelssohn Simrockille:

Totisesti olisi kustantajalle kannattavaa kaiverruttaa jokunen Handelin tärkeimmistä oratorioista alkuperäisinä partituureina? Se olisi tehtävä ennakkotilauksina, mutta luulisin, että siihen tarkoitukseen pystyisi keräämään hyvin rahaa, koska tässä maassa ei ole vielä ainuttakaan noista parituureista. Tuli mieleeni, että mikäli näin tehtäisiin, voisin lisätä niihin urkusäestyksen; mutta jos näin tehdään, se [urkustemma] pitäisi painattaa pienemmillä nuoteilla eri värillä, jotta (1) kaikille halukkaille olisi olemassa kokonainen ja puhdas Handel, (2) urkusäestystäni voisivat halukkaat käyttää mikäli omistavat urut, ja (3) editiossa olisi liite jossa urkusäestykseni olisi sovitettu klarineteille, fagoteille ja muille nykyaikaisille puhaltimille, sitä voitaisiin käyttää, jos urkuja ei ole. Tällä tavalla mikä tahansa orkesteri, joka soittaa oratorioita, voisi käyttää näitä partituureja, ja meillä Saksassa olisi vihdoin oikea Handel, eikä sellainen, joka on ensin kastettu Moselin vedessä ja liotettu siinä yhä uudelleen…

(Moselin vesi eli Moselwasser viittaa wieniläiseen kustantajaan I.F. von Moseliin, jonka täyteen merkintöjä lisätyt partituurit olivat tuolloin suosittuja)