Joulupukin kliimaksi käsikirjoitustutkijan silmin

P. J. Hannikaisen laulu Joulupukki lienee yksi Suomen musiikinhistorian suurimmista hiteistä. Sen jälkeen, kun kyseinen laulu ensiesitettiin Jyväskylän seminaarissa joskus viime vuosisadan toisella vuosikymmenellä, tuskin yksikään sukupolvi on välttynyt sitä laulamasta. Laulun suosio ei ole sattumaa, sillä sen melodian draamankaarros kerrassaan klassinen.

Laulussa on neljä nelitahtista fraasia, joista kaksi ensimmäistä fraasia luovat laululle symmetriset raamit: ensimmäinen fraasi etenee kvartin alaspäin (g:ltä d:lle) ja toinen fraasi puolestaan etenee kvartin ylöspäin (g:ltä c:lle) palaten kuitenkin lopulta lähtöpisteeseensä. Laulun kolmas ja neljäs fraasi huipentavat laulun venyttämällä näitä rajoja ylöspäin koskettamalla ensin ylä-d:tä ja lopulta saavuttaen huipennuksen kohdassa ”kiltit lapset”, jossa kajautetaan komeasti ylä-e:

Joulupukki-melodia puhtaaksikirjoituksen mukaan

Kävin Kansalliskirjastossa katsomassa Joulupukki-laulun käsikirjoituksia. Laulun luomisprosessista on säilynyt luonnos, puhtaaksikirjoitus sekä ensipainoksen oikovedos sekä laulusanat Hannikaisen käsialalla sisältävä paperiarkki. Käsikirjoitusluonnosta katsoessani koin melkoisen yllätyksen – lähes järkytyksen: laulun ensimmäisessä säilyneessä versiossa neljäs fraasi kertaa toisen fraasin sellaisenaan. Toisin sanoen laulun ensimmäisestä versiosta puuttuu laulun huipentava kliimaksi kokonaan! Selvittyäni alkujärkytyksestä tajusin ensireaktioni anakronistisuuden: toki laululla oli nytkin kliimaksi, se on vain eri paikassa. Säveltäjän omakätisessä luonnoksessa melodia menee näin:

Joulupukki-melodia luonnoksen mukaan

Tässä luonnospaperin ensimmäisessä versiossa kliimaksi tulee jo kolmannen fraasin alkuun, jossa kuullaan laulun lakipiste (d). Tämä on itse asiassa myös varsin klassinen ratkaisu, sillä 16-tahtisen laulun kultainen leikkaus osuu tahdin 9 loppupuolelle – eli juuri siihen kohtaan, johon Hannikainen ensimmäisen version kulminaatiopisteensä rakensi.

Tämä on käsikirjoitustutkimuksen yksi kiehtovimmista aspekteista. Voin melkein kuvitella Hannikaisen työpöytänsä ääressä katselemassa valmista luonnosta: ihan kiva, mutta ”se jokin” siitä vielä puuttuu. Ja tämän ajatuksen kanssa hän viivyttää Joulupukin kliimaksia siirtäen sen kultaiselta leikkaukselta viimeiseen fraasiin.

Käsikirjoituksista paljastui myös muita kiinnostavia yksityiskohtia laulun historiasta, esimerkiksi soinnutuksen yksityiskohtia säveltäjä hioi prosessin jokaisessa vaiheessa, mutta yllättävintä luomisprosessissa on laulun sanoissa tapahtunut muutos. Hannikainenhan myös sanoitti laulunsa itse. Laulun puhtaaksikirjoituksessa on nimittäin toisena säkeistönä seuraavanlaiset sanat:

Sitten taas kun alkaa koulu, muistuu lasten mieleen joulu.

Eipä tahdo läksyt luistaa, kuka ne nyt kaikki muistaa,

aatoksissa kun on pukki, valkoparta vanha ukki,

kaikki ihmeet, kaikki kummat, ukin satusilmät tummat.

En muista itse ainakaan koskaan nähneeni tätä säkeistöä aiemmin. Syy säkeistön häviämiseen selvisi tarkastelemalla ensipainoksen oikovedosta: joku on omavaltaisesti mennyt muuttamaan laulun rytmiä kahdessa tahdissa. Muutoksen syy ja tekijä paljastuvat oikovedoksen reunahuomautuksesta, jossa lukee:

Toisen ja neljännen viivakkoryhmän lopussa sävelmässä ladottu käsikirjoituksesta hiukan poiketen; sopisi ehkä näin paremmin toisen säkeistön sanoihin.

Säveltäjä ei ilmeisestikään pitänyt toimittajan omavaltaisesta toiminnasta ja kirjoitti varsin yksiselitteisesti vedokseen, että alkuperäinen rytmi on säilytettävä. Toimittajan huomio oli kyllä sinänsä oikea: alkuperäisellä rytmillä syntyy toisen ja neljännen viivakkoryhmän – eli nykysuomella viivaston – toiseksi viimeisissä tahdeissa melko hassua suomea ”kuuka nee nyt” (kuka ne nyt) ja ”uukin saatu” (ukin satu).

Melodia, kuten se on oikovedokseen muutettu. Säveltäjä ei muutosta kuitenkaan hyväksynyt.

Säveltäjän ratkaisu oli toinen: sen sijaan, että hän olisi muuttanut rytmiä toisen säkeistön sanojen takia, hän yliviivasi koko säkeistön. Ehkäpä säveltäjä/runoilijaa alkoi arveluttaa myös säkeistön sisältö, jossa lapsen mieleen pälkähtää, että on jotain mielekkäämpää kuin läksyt ja koulutyö. Eihän se käy päinsä – onhan laulu sentään Jyväskylän seminaarin kasvatustarpeisiin sävelletty!

Tekstipaperin mukaan laulun auktorisoidut sanat kuuluvat:

Joulupukki

Piirileikki koulun joulukuusella

Joulupukki, joulupukki,

valkoparta vanha ukki!

Eikö taakka paina selkää?

Käy nyt tänne, emme pelkää!

Oothan meille vanha tuttu,

puuhkalakki, karvanuttu!

Tääll’on myöskin kiltit lapset,

kirkassilmät, silkohapset.

Joulupukki, joulupukki,

valkoparta vanha ukki!

Vietä iltaa joukossamme

täällä meidän riemunamme!

Tervetullut meille aina,

Käyppä tänne, puuta paina,

tai jos leikkiin tahdot tulla,

ehkä hauskempaa on sulla!

Kiitos kiitos, kiltit lapset,

kirkassilmät, silkohapset,

terve teille, pienokaiset

leikkiväiset, laulavaiset!

Hauska tääll’ois ilta hetki,

vaan on vielä pitkä retki:

kuusen luota kuusen luokse

mulla matkan suunta juoksee.

Joulupukki, joulupukki,

valkoparta vanha ukki!

Viivy vielä pieni hetki,

vaikka onkin pitkä retki!

Tässä tuomme sulle mettä

vilpoisaa kuin lähdevettä,

sitte jaksat pitkän tiesi

kulkea kuin aimo miesi!

Kiitos vain nyt, kiltit lapset,

kirkassilmät silkohapset!

Täss’on teille muistiaiset,

pienet joulumaistiaiset!

Kiitos sulle, oiva ukki,

ystävämme, joulupukki!

Taas kun päästään ensi jouluun,

tervetullut meidän kouluun!