Mutiloitu Melartin ja silvotut sinfoniat

Tänä vuonna tulee kuluneeksi 20 vuotta siitä, kun Ondine julkaisi Erkki Melartinin kuusi sinfoniaa sisältävän levyboxin. Kyseinen levyboxi, jolla Tampere Filharmoniaa johtaa Leonid Grin, on edelleen ainoa Melartinin sinfoniatuotannon kokonaislevytys, ja monen sinfonian kohdalla ylipäätään ainoa saatavilla oleva äänitys. Kokonaislevytys siis käytännössä sanelee, minkälaisen kuvan ihmiset Melartinin sinfoniatuotannosta saavat. Tästä syystä onkin todella harmi, että kokonaislevytysboxi sisältää Melartinin sinfoniat silvotussa muodossa.

Silpomisen raakuudesta toiminee hyvänä esimerkkinä oma Melartin-suosikkini eli hänen viides sinfoniansa. Kokonaislevytyksessä hypätään nimittäin sen ensimmäisessä osassa yllättäen tahdista 285 tahtiin 298. Hypyllä on jäätävä seuraus kokonaisrakenteen hahmottumisen kannalta, sillä sen takia yksi esittelyjaksossa esitellyistä neljästä teemasta jää kokonaan pois sonaattimuotoisen osan kertausjaksosta.

Eikä tässä vielä kaikki! Myös tonaalisesta rakenteesta tulee leikkauksen takia kummallinen, sillä Melartinin a-pohjaisessa sinfoniassa tahdin 298 F-duurisointu on dominanttia seuraava kuudennen asteen sointu eli ns. harhapurkaus. Mutta nyt purkauksen harha-aspekti jää kokonaan pois, koska sitä edeltävä dominantti sisältyy poisleikattuun jaksoon. Dominantin sijaan levytystä kuunteleva kuulija kuulee, miten kuudennenasteen F-duurisoinnulle tullaan suoralla leikkauksella toonikalta (I–VI). Vaikutelma on hyvin erilainen!

Yhtälailla ärsyttävä mutilointi on kohdannut kolmannen sinfonian upeata avausosaa. Siinä levyttäjät ovat päätyneet hyppäämään tahdista 79 tahtiin 136, jolloin transitio jää hämmentäväksi torsoksi. Peräti 57 tahdin leikkaaminen 260-tahtisesta esittelyjaksosta tarkoittaa yli kahdenkymmenen prosentin lyhennystä. Hypyn on teknisesti mahdollistanut se, että sekä tahdissa 80 (eli poisleikatun jakson ensimmäisessä tahdissa) että tahdissa 136 (jolla tahti 80 on kovattu) on cis-mollisointu, joten tonaalinen rakenne tuntuu myös leikellyssä versiossa ihan luontevalta. Draaman kaarrokselle on kuitenkin käynyt niin sanoakseni kylmät. Tilannetta voisi verrata siihen, että Gallen-Kallelan maalauksesta Poika ja varis jäljellä olisi vain poika tai varis.

Tekosyitä oikean levytyksen puuttumiselle ei enää voi keksiä. Fyysisen CD-levyn rajoitteet, joita on esitetty syiksi kokonaislevytyksen lyhennyksille, eivät enää nykyisessä streamaus-kulttuurissa voi sanella äänitettävän teoksen kestoa. Lisäksi Erkki Melartin -seura on tehnyt hienoa työtä julkaisemalla Jani Kyllösen erinomaisesti puhtaaksikirjoittamat partituurit (vain toinen sinfonia on enää julkaisematta), ja orkestristemmatkin on Kyllösen editioon saatavilla Fennica Gehrmanin kautta.

Toisin sanoen ainoaksi kysymykseksi jää, kuka tekisi Erkki Melartinin sinfonioista ihan oikean kokonaislevytyksen eli levytyksen, joka sisältäisi Melartinin sinfoniat ihan kokonaisina?

***

Kolmannesta sinfoniasta on onneksi Youtubessa live-äänitys, jolla Radion Sinfoniaorkesteri soittaa Sakari Oramon johdolla teoksen kokonaisuudessaan vuonna 2012.

Lisäksi Youtubessa on Jussi Jalaksen johtama viidennen sinfonian live-äänitys vuodelta 1974. Tässä levytyksessä on valitettavasti myös leikkaus ensimmäisessä osassa, mutta neljäs osa, jota Tampere Filharmonian levytyksessä on myös lyhennetty parilla kymmenellä tahdilla, kuullaan sentään kokonaisena.