Hilpeät musikantit juhlivat

Juhlistaakseen ensimmäisen julkisen esiintymisensä 20-vuotispäivää, helsinkiläinen mieskuoro Hilpeät Musikantit eli Muntra Musikanter päätti tammikuisessa kokouksessaan vuonna 1898 järjestää sävellyskilpailun. Kilpailua mainostettiin lehdistössä laajalti ympäri Suomea. Suunnitelmana oli, että kilpailusävelmät tulisi olla arvioitavina 20.4.1898 mennessä, jolloin tuomaristolla olisi kolmisen viikkoa aikaa valita voittaja ennen kuin palkintojen saajat julkaistaisiin kuoron varsinaisena 20-vuotisjuhlapäivänä eli 11.5.1898.

Suunniteltu aikataulu ei ihan toteutunut, sillä sävellyksiä kilpailuun saapui oletettua enemmän – peräti 17 eri säveltäjää olivat jättäneet arvioitavaksi yhteensä 24 kappaletta. Tosin yksi sävellyksistä oli sääntöjen vastainen. Kilpailusäännöissä nimittäin hyvin yksiselitteisesti sanottiin, että teosten laulutekstin tulisi olla joko suomen- tai ruotsinkielinen. Ernst Mielckin laulu oli kuitenkin saksankielinen, joten se hylättiin. Säännöissä erikseen korostettiin myös, että laulutekstit eivät saisi käsitellä millään tavalla kieliriitaa. Tätä sääntöä ei kukaan lähtenyt rikkomaan, joten tuomaristolla oli lopulta 23 teosta, josta valita voittaja.

Teosten lukemiseen meni sen verran aikaa, että tulokset julkaistiin lopulta pari viikkoa myöhässä. Kaikki eivät tosin olleet sitä mieltä, että syy oli vain teosten lukumäärässä: kuului myös syytöksiä, joiden mukaan kuoronjohtaja Gösta Sohlström olisi ”slarvaillut” kilpailuun liittyvien asioiden hoitamisessa.

Teokset arvioitiin nimettöminä. Säveltäjät olivat merkinneet partituurit nimimerkillä ja liittäneet oheen kirjekuoren, jonka päällä oli nimimerkki ja sisällä säveltäjän nimi ja yhteystiedot. Tuomariston mielestä yksi teos oli ylitse muiden: mieskuorolle ja orkesterille sävelletty Sandels, joka oli jätetty kilpailuun nimimerkillä Homo. Kuoresta paljastui, että nimimerkin takana oli tuolloin vähän reilu kolmekymppinen Jean Sibelius. Tuomaristoa ilahdutti erityisesti Sandelsin erinomainen orkestrointi. Orkesterin rooli aiheutti tuomaristossa kuitenkin myös huolta: koska kuoron rooli teoksessa on – tuomariston mielestä – suhteellisen pieni, heräsi kysymys, voidaanko tätä teosta pitää varsinaisesti kuoromusiikkina, jota kilpailussa oli kuitenkin ensisijaisesti tarkoitus etsiä.

Tuomaristo ei antanut tämän lopulta kuitenkaan häiritä itseään. Sibeliukselle myönnettiin ensimmäinen palkinto (700 mk). Sen verran ylivoimaisena Sandelsia pidettiin, että toista palkintoa ei jaettu lainkaan. Kolmanneksi tuli Armas Järnefeltin myöskin orkesterisäestyksellinen teos Suomen synty (300 mk) ja neljänneksi Ernst Fabritiuksen a cappella -laulu Barcarole (200 mk). Lisäksi tuomaristo jakoi kaksi erityispalkintoa: Karl Flodinin Häämme ja Selim Palmgrenin Drömmen saivat molemmat 200 markan tunnustuksen.

Voittoteoksesta ei tullut valtavaa hittiä saman tien, sillä se oli tuon aikaisille kokoonpanoille huomattavan vaikea. Vaikeuksista kertoo muun muassa varhaisissa esityksissä käytetyt stemmat, joihin soittajat ovat lisänneet itselleen lisää soitettavaa. Muutamissa kohdissa kuoro ei ilmeisesti onnistunut saamaan lähtöääniään, joten mm. käyrätorvet ja pasuunat valjastettiin soittamaan vaikeimmat paikat kuoron mukana. Vaikeuksista todistaa myös Sandelsin ensiesityksen kritiikit, joista kirjoitin blogissani jo aiemmin otsikolla Suomen musiikinhistorian julmimmat arvostelut.

Sandels esitettiin kahteen kertaan vuonna 1900 ja kertaalleen vuonna 1908, jolloin se liitettiin osaksi Suomen sodan 100-vuotismuistojuhlintaa (Sandelsin tekstihän sijoittuu Koljonvirran taisteluun, joka oli Ruotsin armeijan viimeinen voitto Suomen sodassa). Neljäs esitys antoi odottaa itseään. Lopulta Sibelius alkoi suunnitella teoksensa muokkaamista vuonna 1913, sillä hänestä oli alkanut tuntua, ettei se ollut ”tarpeeksi plastillinen”.

Hilpeät Musikantit kantaesitti Sandelsin muokatun, plastillisemman version joulukuussa 1915. Konsertti oli arvostelumenestys. Vuoden 1900 katastrofikonsertin yhteydessä kriitikot olivat valittaneet, että kuoro oli aivan liian pieni ison orkesteriteoksen esittämiseen. Tästä moitteesta kuoro oli ottanut vaarin. Muntra Musikanter julkaisi lehti-ilmoituksia ympäri Suomea tarkoituksenaan haalia mukaan lavalle myös niitä kuoron seniorilaulajia, jotka eivät enää asuneet pääkaupunkiseudulla. Lisäksi tukea pyydettiin Akademiska Sångföreningeniltä, joten lavalla oli lopulta nelisensataa miestä.

Uuden Suomettaren kriitikko summasi tuntemuksensa konsertin jälkeen:

 ‘Sandels’, tuo Sibeliuksen verraton sävelkuvaus Runebergin tuttuun runoon suorastaan haltioitti kulijakunnan [sic]. Sävellys elävöittää mestarillisella tavalla Sandelsin herkuttelemisen, hänen ajutanttinsa [sic] kiihkeän mielentilan ja sodan melskeet Partala-sillalla. Miten huolettoman hauska onkaan orkesterin veikeä kuvailu ‘kenraalin’ ja ‘pastorin’ historiallisista aamiaisista! […] Alallaan se on eittämättömästi Sibeliuksen paras tuote.

***

Viime lauantaina (24.3.) Muntra Musikanter juhlisti peräti 140-vuotista taivaltaan. Konsertissa kuultiin Sandelsin lisäksi kahden uuden teoksen kantaesitykset, joten kuoro jatkaa jo toissa vuosisadalla alkanutta kunnioitettavaa työtään uuden kuoromusiikin hyväksi. Onnea seuraavalle 140 vuodelle!