Maanpäällinen isänmaa, taivaallinen kotimaa ja sosialistinen paratiisi

Vuonna 1848 Suomen musiikkielämän kotimainen ykköshitti oli eittämättä Fredrik Paciuksen säveltämä Vårt land. Flooran päivän kuuluisan megasukseen jälkeen laulu lähti leviämään maassamme nopeasti ja saavutti lopulta vääjäämättömästi myös Pöytyän. Pöytyän pitäjänapulaisena toiminut Frans Gabriel Hedberg, jota pidetään evankelisen herätysliikkeen perustajana, ihastui uuteen biisiin, mutta hänestä olisi ollut paljon hienompaa, jos ihmiset olisivat laulaneet vain taivaallisesta kotimaastaan, eivätkä tästä maanpäällisestä isänmaastaan. Hedberg tarttuikin tuumasta toimeen ja runoili vielä samana vuonna Runebergin runosta taivaallisen mukaelman – sellaisen, jota voitiin kuitenkin laulaa Paciuksen melodialla.

Hedbergin mukaelma on niin uskollinen Runebergin alkutekstille, että se käytännössä kuultaa Hedbergin tekstistä läpi kaikille, jotka Vårt land -runon tuntevat. Hedberg on esimerkiksi säilyttänyt Runebergin riimisanat yllättävänkin suurelta osin täysin alkuperäisinä. Hedberg ei kuitenkaan mukaillut koko 11-säkeistöistä runoa vaan käytti Runebergin runon säkeistöistä numerot 1, 7–9 ja 11, mikä käy ilmi Runebergin ja Hedbergin runoja vertailemalla. Kuvassa on vasemmalla palstalla Runebergin alkutekstin kyseiset säkeistöt ja oikealla palstalla Hedbergin koko runo (molemmat modernilla ortografialla).

On jännittävä yksityiskohta, että Hedbergin runossa kaksi ensimmäistä riviä muistuttavat vähiten esikuvaansa. Tämä johtuu kahdesta asiasta: ensinnäkin Hedbergin mukaelman ensimmäinen rivi ei ole mallinnettu Runebergin ensimmäisen rivin mukaan, vaan sen esikuvana on pikemminkin ollut Runebergin runon kymmenennen säkeistön alkulause: O land, du tusen sjöars land. Toiseksi Hedberg on halunnut ympätä runonsa toiselle riville viittauksen klassikkovirteen ”I himmelen, i himmelen, där Herren Gud själv bor”, mikä vie ajatuksen hieman kauemmaksi Runebergin alkutekstistä –  virsilainauksen lisääminen on vaikuttanut jopa säkeistön riimisanaan.

Hedbergin runoa todella laulettiin Paciuksen melodialla, ja tässä muodossa hänen mukaelmansa levisi myös Ruotsin herännäiskristittyjen piireihin. Ruotsissa naapurimaan kansallislaulu virsimelodiana koettiin kuitenkin sen verran ongelmalliseksi, että kiertävä saarnamies Oscar Ahnfelt päätti säveltää Hedbergin oivalliseen runoon uuden, neutraalimman melodian. Ahnfeltillä oli kaunis lauluääni ja saarnamatkoillaan hän lauloi Hedbergin runoa omalla melodiallaan ympäri Ruotsia. Ihmiset tykästyivät lauluun, ja se otettiin mukaan myös Ruotsin herännäisten laulukokoelmaan Andeliga sånger, joka julkaistiin vuonna 1850.[edit: Myös Hedberg julkaisi noihin aikoihin laulukokoelmia otsikolla Andeliga sånger, joita ei siis pidä sekoittaa Ahnfeltin samannimisiin kokoelmiin.]

Hedbergin mukaelmasta Ahnfeltin melodialla tuli Ruotsissa niin suuri hengellinen hittibiisi, että pieni uusi herätysliike nimeltä fribabtister halusi laulun omaan Pilgrimscittran-nimiseen laulukirjaansa, joka julkaistiin vuonna 1859. Hitin painamiseen oikeuttavasta hinnasta ei kuitenkaan päästy tekijöiden välillä sopimukseen, joten uuden kokoelman tekijät päättivät käyttää juonikkuutta. Julkaisun toimittanut Anders Hansson kirjoitti mukaelman Hedbergin tekstistä, jolloin uuteen laulukirjaa päätynyt lopputuote on ikään kuin kaksinkertainen mukaelma Runebergin alkutekstistä. Koska uudessa kirjassa ei ollut lupaa käyttää myöskään Ahnfeltin tunnettua melodiaa, painettiin Pilgrimscittranin melodiaksi Paciuksen Vårt land – eli melodia, jolla Hedbergin mukaelmaa oli alun perin laulettu!

Hanssonin runon kaksi ensimmäistä säkeistöä eroavat Hedbergin tekstistä melko selvästi. Sen sijaan kolmannesta säkeistöstä lähtien Hanssonin voidaan sanoa operoivan aivan plagioinnin raja-alueilla. Hanssonin runo sisältää nimittäin sekä rivejä, jotka on otettu sellaisenaan Hedbergin tekstistä, sekä rivejä, joilla on aivan kosmeettisia muutoksia. Seuraavassa kuvassa on vasemmalla palstalla Hedbergin teksti ja oikealla palstalla Hanssonin teksti:

Molemmat yllä siteeratut laulut säilyttävät tiettyjä rakenteita Runebergin alkurunosta. Esimerkiksi toiseksi viimeisen säkeistön viimeisessä lauseessa on muuttunut vain yksi sana: Runeberg puhuu kaipauksesta maa-parkaan (detta arma land), Hedberg kaipauksesta autuaaseen maahan (detta sälla land) ja Hansson kaipauksesta kauniiseen maahan (detta sköna land). Taivaallisen kotimaan laatusanat ovat toisin sanoen erilaisia kuin maallisen kotimaan. Yhtä pieni ja silti yhtä merkittävä muutos on vaikkapa toisen säkeistön yhden kirjaimen muutos Runebergin här-sanasta herännäisten där-sanaksi, joka muuttaa kertojan suhteen siihen, missä runon kohteena oleva maa on.

Tämän jälkeen Paciuksen melodiasta tuli ruotsalaisten kansanliikkeitten perusmelodiastoa. Se löytyy kymmenin ja kymmenin, toinen toistaan hämmentävämmin uudissanoituksin mitä erilaisimpien järjestöjen laulukirjoista. Joissain laulukirjoissa Paciuksen melodia esiintyy jopa useaan kertaan, aina eri sanoilla. Tämä sai asiaa tutkineen ruotsalaisen dosentin, Inger Selanderin päätymään johtopäätökseen, että tietyissä piireissä moni 1800-luvun ruotsalainen laulaja ei enää välttämättä assosioinut Paciuksen melodiaa lainkaan Suomeen – niin yleisesti se tunnettiin aivan muunlaisin sanoin. Esittelen seuraavassa kolmen esimerkin avulla, minkälaisissa yhteyksissä Paciuksen melodiaa Ruotsissa laulettiin 1800-lvulla.

Pacius ja Pelastusarmeija

Elokuun 9. päivänä vuonna 1888 malmöläisten vihamielisyys Pelastusarmeijaa kohtaan kärjistyi äärimmilleen. Joukko pelastusarmeijalaisia joutui turvautumaan peräti poliisisaattueen apuun, kun he olivat palaamassa koteihinsa Malmön ulkopuolella pidetystä kokouksesta. Pelastusarmeijakapteeni Emanuel Hellberg kuvasi tuota iltaa myöhemmin: ”Jos silloinen maaherra ei olisi asettanut viranomaisia vastuullisiksi turvallisuudestamme, olisivat Malmön kadut tuona iltana värjäytyneet punaiseksi useamman kuin yhden marttyyrin verestä”. Hellberg halusi tuon kokemuksen jälkeen tiivistää joukkojensa rivejä ja luoda heihin uutta taistelutahtoa, joten hän päätti kirjoittaa taistelulaulun. Melodiaksi Hellberg valitsi luonnollisestikin Paciuksen vetävän melodian. Hellbergin laulusta tuli pelastusarmeijalaisille tärkeä taistelulaulu, ja se säilyi järjestön käytössä aina 1900-luvun puolelle asti. Suomen itsenäistyttyä Pelastusarmeija vaihtoi Paciuksen melodian uuteen (uusi melodia löytyy ensimmäisen kerran vuoden 1929 editiosta ja sitä uudemmista painoksista).

Tämä viisisäkeistöinen laulu alkaa lainauksella, joka viittaa saman runoilijan aiempaan taistelulauluun:

Pacius ja raittiusliike

Raittiusliike otti Paciuksen laulun omakseen kymmenin uudissanoituksin. Esittelen tässä nyt vain yhden tyypillisen tapauksen, Wårt land och dess fiender, joka on otettu Hoppets härs sångbok:sta vuodelta 1877. Raittiusliike säilytti teksteissään usein selkeitä alluusioita Runebergin alkuperäiseen tekstiin, sillä isänmaallinen kuvasto oli toki tärkeää myös raittiusliikkeen piirissä – olihan pohjimmiltaan tarkoitus toimia nimenomaan isänmaan hyväksi.

Valitsemani esimerkki on siitä kiinnostava, että sen toinen säkeistö on suora sitaatti Runebergin runosta (huomaa lainausmerkit). Lainauksen seuraus on kiinnostava: Paciuksen laululla lauletaan uudissanoitusta, jossa on kuitenkin lainauksena kokonainen säkeistö alkuperäisistä sanoista! Tätä Runeberg-lainauksen kuvailemaa kaunista maata uhkaa kuitenkin vihollinen, jolta ei ole turvassa mikään ikä- eikä sosiaaliluokka (säkeistö 3). Tätä vihollista vastaa luvataan taistella vaikka verissäpäin (säkeistö 4). Varsinainen vihollinen eli juopottelu nimetään vasta toiseksi viimeisessä, viidennessä säkeistössä. Kokonaisuutena kerrassaan hieno draamankaarros!

Aivan kaikki uudissanoitukset eivät olleet aivan näin tyylikkäitä. Eräskin raittiusyhdistyksen Maamme-laulu alkaa sanoilla: Vår sak, vår sak, vår dyra sak, jossa alkutekstin mukailu ei nouse aivan samalle tasolle.

Pacius ja sosialistit

Maamme-laulu esiintyy myös sosialistisissa laulukirjoissa erilaisin uudissanoin. Sosialistien uudissanoitukset tuottavat usein kiinnostavia lopputuloksia, sillä alkutekstin nationalismi on jotain hyvin vastakkaista sosialistien kansainväliselle sanomalle. Valitsemani esimerkki sosialistisesta uudissanoituksesta on Per Lindahlin kirjoittama, ja se on painettu ensimmäisen kerran 1888. Kyseinen laulu oli ilmeisen suosittu, mistä kertoo laulun löytyminen vielä vuoden 1914 laulukirjastakin.

Lindahlin tekstin lähtökohtana on Runebergin runo kokonaisuudessaan. Mukana mukailtuna ovat kaikki 11 säkeistöä, ja käytännössä kaikki Lindahlin säkeistöt sisältävät jonkinlaisen viittauksen alkutekstiin – pääasiassa riimisanojen kautta. Mutta siinä missä Runeberg ilmoitti rakastavansa tätä köyhää maata, on Lindahlille tämä maa kaunis ja rikas – tosin työläiset eivät tästä rikkaudesta pääse nauttimaan. Luonnonkauneudelle tarjotaan vastakohdaksi (säkeistössä 3) kaikki porvarillinen järjestys: laulaja ilmoittaa nauttivansa linnunlaulusta, mutta vihaavansa urkujen pauhua ”Herran huoneessa”. Lainausmerkit ovat tässä kohtaa merkitsevät!

Kiinnostava on myös Lindahlin laulun alaotsikko, jossa sulkuihin laitettu r-kirjain tuottaa muodon Inte nationellt eli ei-kansallinen. Tämä sanaleikki todellistuu heti laulun avauslauseessa, jossa meidän maamme todetaan olevan kaikkialla maan päällä – se ei siis rajoitu vain Ruotsin valtakunnan rajoihin. Toinen kiinnostava yksityiskohta on Runebergin isänmaan korvaaminen termillä ”moder jord”.

****

Kaikki ylläoleva perustuu Inger Selanderin erinomaiseen kirjaan Folkrörelsesång (1996), jota voin suositella, mikäli tämän blogitekstin aihepiiri kiinnostaa.