Miksi Albert Edelfelt maalasi harmonikan?

Vuonna 1888 Albert Edelfelt maalasi akvarellin Serenad vid strandbedden eli Serenadi rantapenkereellä. Nykyään Ateneumin kokoelmiin kuuluvassa maalauksessa poika soittaa harmonikalla luonnon helmassa veden äärellä tytölle serenadia. Minua on usein ihmetyttänyt, miksi kaikista mahdollisista soittimista Edelfelt valitsi pojalle soittimeksi nimenomaan haitarin. Pikainen katsaus sekä Porvoon silloiseen musiikkielämään että taiteilijan omaan lähihistoriaan paljastaa kiinnostavia tekijöitä taiteilijan aiheenvalinnan taustalla.

Miksi juuri harmonikka?

Kesällä 1881 saapui Porvooseen kuuluisa tanskalaissyntyinen harmonikkataiteilija Martin Paul. Paulia pidetään ensimmäisenä Suomessa ammattimaisesti harmonikkaa soittaneena henkilönä. Hän kiersi maatamme ahkerasti 1879–1893. Paul myös julkaisi ensimmäisen suomalaisen harmonikansoiton oppikirjan ja harmonikasta tuli vuosisadan loppupuolelle tultaessa varsinainen muotisoitin, mutta tässä vaiheessa se on siis vielä tulevaisuutta.

Kuuluisa harmonikkataiteilija saapui 1881 Porvooseen ja vietti kaupungissa jonkin aikaa elättäen itsensä sekä konsertoimalla että opettamalla. Mainoksissaan (esim. Borgåbladet 25.6. ja 29.6.) hän korosti, kuinka harmonikka sopii erinomaisesti soitettavaksi myös luonnon helmassa, ”ute i det fria”. En tiedä, onko Edelfelt nähnyt mainoksen tai käynyt kuuntelemassa kuuluisaa harmonikkataiteilijaa, mutta porvoolaiseen (tai haikkolaiseen) ulkoilmaan taiteilija soitinuutuuden joka tapauksessa sijoitti.

Paulin mainos Borgåbladetissa 29.6.1881.

Mistä maalauksen nimi?

Norjalainen säveltäjä Halfdan Kjerulf sävelsi 1800-luvun puolessa välissä jopa kansainväliseksi hitiksi nousseen kappaleen Serenade ved strandbedden. Kappale on sävelletty tenorisolistille ja kolmiääniselle naiskuorolle pianon säestyksellä. Laulussa mieshenkilö, jota tenorisolisti esittää, käy dialogin aaltojen kanssa (naiskuoro laulaa aaltojen vuorosanat). Elokuun 23. päivänä vuonna 1885 Helsingin työväenyhdistyksen laulukuoro konsertoi Porvoossa. Kuoron konserttiohjelmassa oli myös tämä Kjerulfin megahitti. Laulussa ei mainita harmonikkaa. En myöskään tiedä, oliko Edelfelt paikalla konsertissa, mutta teos on sen verran tunnettu, että uskoisin hänen tunteneen sen.

Konserttimainos Borgåbladet-lehdessä 22.8.1885.

Miksi aiheena serenadi?

Selailin tässä yhtenä päivänä Edelfeltin ja äitinsä välistä kirjeenvaihtoa, josta on juuri julkaistu hieno digitaalinen editio. Kirjeistä on luettavissa vuodelta 1886 kaksi mainintaa taiteilijan Annie-siskoon liittyvästä serenadista. Minulla ei ole tarkempia tietoja siitä, mihin tämä tarkalleen ottaen liittyy, mutta nämä kaksi pientä kirjekatkelmaa kertovat, että serenadi oli taiteilijan mielenpäällä myös henkilökohtaisessa elämässä.

29.3.1886 Edelfelt kirjoittaa äidilleen kirjeen Monte Carlosta. Kirjeessä on kohta:

Historien om Annis serenad roade mig mycket.
Jag ser Er alla tydligt i Edra "nocturnes blouses"
som det hette i Mannerheims verser i verlden.

18.12.1886 hän palaa aiheeseen Pariisista joulukuussa lähettämässään kirjeessä. 

Albert Edelfelts brev. Elektronisk brev- och konstutgåva, utg. Maria Vainio-Kurtakko & Henrika Tandefelt & Elisabeth Stubb, Svenska litteratursällskapet i Finland, 2014−2020. URN:NBN:fi:sls-3250-1403107529120 ja URN:NBN:fi:sls-3283-1403107529450

Toisin sanoen 1880-luvun kuluessa moni lähiympäristön yksityiskohta vei Edelfeltin ajatuksia kohti tämän maalauksen toteuttamista. Ensin Porvooseen tuli haitarivirtuoosi (1881), taulun otsikko saapui konsertin muodossa (1885), taiteilijan siskonkin elämään liittyi serenadi, jota käsiteltiin taiteilijan kirjeenvaihdossa (1886). Edelfeltin maalaus Serenad vid strandbedden on vuodelta 1888.