Sibelius ja tulitikkuaskin tuoksut
On ollut jännää saada todistaa ihan reaaliajassa, miten myytti syntyy. Kuudessa vuodessa (2015–2021) asiasta, jonka Sibelius omien sanojensa mukaan teki kerran lapsena, on rikkinäinen puhelin -mekanismilla tullut olennainen piirre hänen työ- ja elintapojaan. Netissä on nimittäin luettavissa monesta suhteellisen luotettavalta näyttävästä lähteestä tieto, että Sibeliuksella oli matkoilla mukanaan tulitikkuaskissa sammalta, jota nuuhkimalla säveltäjä pääsi ajatuksissaan kotimetsään, mikä puolestaan auttoi häntä inspiroitumaan. Tarinassa ei ole totta edes toinen puoli, mutta niin vain se on päätynyt jopa musiikkimuseo Famen uuteen näyttelyyn. Alla on aikajana siitä, mistä anekdootti on peräisin ja miten se on näiden kuuden vuoden aikana muuttanut muotoaan. Vuonna 1957 Sibeliuksen sihteeri Santeri Levas kertoi kirjassa Nuori Sibelius (WSOY, 1957) Sibeliuksen muistelleen, kuinka tämä kerran lapsena laittoi sammalta tulitikkuaskiin ja miten hänestä oli ihana sitä haistella. ”Minu...