Joulupuu on rakennettu onnettoman nuorukaisen päälle
Vuonna 1875 Weilin+Göös julkaisi Gustaf Oskar Schönemanin kirjoittaman oppikirjan Uusi Kuwa-Aapinen. Oppikirjan viimeiselle sivulle Schöneman runoili lukukauden antia yhteenkokoavan joululaulun. Laulussaan Schöneman vertasi lukukauden aikana kannesta kanteen luettua oppikirjaa joulukuuseen ja sen kynttilöihin: joulukuusen lahjat ja kynttilöiden valo vertautuvat oppikirjan tarjoamiin iloisiin hetkiin ja niistä kumpuavaan tiedon valoon. Aapiskukon alapuolelle sijoitettu Schönemanin joulu- ja kouluruno on kokonaisuudessaan seuraavanlainen: Uusi Kuwa-Aapinen, 1875, s. 32 Jouluaatto-kynttiläsi Sammuttua kokonaan Muistat, lapsi, ilojasi, Eikös niin, juur’ ainiaan. Niin nyt loppuu kirjasikin, Jossa kyllä iloitsit. Niinkuin joulukuusi, sekin Antoi lahjat kaunihit. Samoin kuin sa riemuellen Joulupuuta muistelet, Olkoon kirja aina sullen Uusi, josta iloitset. Laulusta ei tullut tässä alkuperäisessä muodossaan varsinaista hittiä. Sen sijaan...