Mikä yhdistää Martin Wegeliusta, Max Bruchia ja Miles Davisia?
Martin
Wegelius: Daniel Hjort -alkusoitto
Martin Wegelius (1848–1906) sävelsi vuonna 1872 alkusoiton
Josef Julius Wecksellin näytelmään Daniel Hjort. Wegeliuksen alkusoitossa näkyy
säveltäjän Wagner-fanitus, sillä alkusoiton rakenne on tältä perittyä johtoaihetekniikkaa
selkeimmillään: kukin näytelmän hahmoista esiintyy alkusoitossa omilla
teemoillaan.
Wegeliuksen Daniel Hjort -alkusoitto, jonka voit kuunnella
täältä, alkaa hitaalla johdannolla, jossa esitellään Daniel Hjortin, Sigridin
ja Katri-äidin musiikilliset vastineet. Hitaan jakson jälkeen (linkin kohdassa
3’00) alkaa allegro-jakso, jossa Daniel Hjortin teema muuntuu sisäänpäinkääntyneen
pohdiskelijan mietiskelystä ”uudeksi hahmoksi, energiseksi, tarmokkaaksi,
sellaiseksi jolla on tietty päämäärä silmissään”, kuten säveltäjä itse
teoksensa tätä jaksoa kuvasi.
Daniel Hjortin metamorfoosin jälkeen (kohdassa 4’40) kuullaan
Olof Klaessonin marssikarakterinen teema, joka tässä vaiheessa saattaa kuulostaa
epämääräisesti tutulta. Tuttuuden syy paljastuu vähän myöhemmin, kun Klaesson-teema
palaa takaisin (kohdassa 6’50) – tällä kertaa tosin mollimuodossa. Nyt
paljastuu, miksi Klaesson-melodia kuulosti niin tutulta: ruotsalainen kansanmelodia
Ack Värmeland du skönahan se siinä! Välittömästi kansanlaulujakson jälkeen
alkaa teoksen kehittelyjakso, jossa kaikkia edellä mainittuja teemoja
käsitellään kontrapunktisesti ja teos nousee kohti dramaattista ja traagista huipennustaan.
Max
Bruch: Kaksoiskonsertto op. 88
Saksalainen säveltäjä Max Bruch (1838–1920) kirjoitti
suhteestaan kansanmusiikkiin seuraavalla tavalla:
Hyvän kansanmelodian arvo vastaa
yleensä yli 200 sävellettyä melodiaa. En olisi ikimaailmassa saavuttanut
mitään, jos en olisi opiskellut 24-vuotiaasta lähtien kaikkien maiden
kansanmusiikkia syvällisesti ja sinnikkäästi ja loppumattomalla
kiinnostuksella. Ei ole mitään mikä vastaisi kansanlaulua, mitä tulee
herkkyyteen, intensiteettiin, originaalisuuteen ja kauneuteen. […] Meidän
tulisi jatkaa tähän suuntaan – tämä on pelastus tässä melodiattomuuden ajassa!
Bruch käyttikin monien maiden kansanmusiikkia tuotannossaan.
Hänen teosluettelostaan löytyvät niin Skottilainen fantasia (op. 46), sarja
ruotsalaisia tansseja (op. 63), hebrealaisiin melodioihin perustuva Kol Nidrei
(op. 74), sarja venäläisiin kansanmelodioihin (op. 79) sekä Serenadi
ruotsalaisiin melodioihin (op. post.). Bruch uskoi erityisesti ruotsalaisesta
tanssisarjastaan tulevan suositun, ja vertasi sitä Brahmsin Unkarilaisiin
tansseihin myydessään kyseistä sarjaa kustantajalleen. Kustantaja uskoi
säveltäjää ja maksoi niistä poikkeuksellisen suuren palkkion.
Bruchin kohdalla kansanmusiikkivaikutus ei näy vain hänen
monissa kansanlaulusovituksissaan. Tämän tekstin kannalta olennainen teos on hänen
klarinetti-alttoviulu-kaksoiskonserttonsa, jonka ensimmäisen osan pääteema on
niin lähellä Ack Värmeland du sköna -laulua, että kyseessä ei voi olla sattuma,
vaikka tämän teoksen yhteydessä säveltäjä ei olekaan maininnut lähteenä ruotsalaista
kansanmusiikkia.
Kaksoiskonserton voi kuunnella täältä, ja Ack Värmeland -laululta
kuulostava jakso alkaa kohdasta 1´06.
Bruchin nimittämässä ”melodiattomuuden ajassa” eivät kaikki
arvostaneet hänen kansanlaululähtöistä tematiikkaansa. Kaksoiskonserton
kantaesitetyksen kuunnellut Allgemaine Musikzeitungin kriitikko kuvasi teosta
sanoilla: ”harmiton, heikko, pitkästyttävä, aivan liian pidättyväinen, sen
luoma vaikutelma on epäoriginaali, eikä siinä ole mitään mestarillista”.
Miles
Davis: Dear Old Stockholm
Amerikkalainen jazztähti, multi-instrumentalisti Stan Getz (1927–1991)
kiersi Ruotsia vuonna 1951 yhdessä ruotsalaisista jazzmuusikoista kootun
orkesterin kanssa. Maaliskuun 23. päivän tämä tilapäisyhtye vietti ruotsalaisessa
studiossa. Yksi tuona päivänä purkitetuista biiseistä oli – kuten lukijat jo
varmasti arvaavat – Ack värmeland du sköna. Kyseinen äänitys on kuultavissa
täällä. Yhdysvaltalainen levy-yhtiö Roost Records julkaisi tämän Ruotsissa tehdyn
äänitteen pian myös amerikkalaisilla markkinoilla, ja se päätyi lopulta myös
Miles Davisin (1926–1991) korviin.
Seuraavana vuonna, tarkalleen ottaen 9. toukokuuta 1952, Miles
Davis teki itse äänityksen Ack Värmeland du sköna -biisistä Blue Notes -levy-yhtiölle.
Miles Davis antoi biisille paremmin englanninkielisissä maissa myyvän nimen Dear
Old Stockholm. Blue Notes -levytys ei kuitenkaan ole syy, miksi biisistä tuli jazzstandardi.
Davis meni nimittäin saman biisin kanssa studioon nelisen vuotta myöhemmin eli
5.6.1956, jolloin biisistä äänitettiin versio, joka päätyi Columbia Records
-yhtiön julkaisemalle albumille Round about Midnight. Tuon version voi kuunnella
täältä.
***
Mutta mistä itse Värmeland-laulu on peräisin? Varmuudella sitä
tiedetään soitetun Itä-Götanmaalla Ruotsissa 1700-luvulla ja Värmeland-tekstin
se sai vasta 1800-luvun puolella. Erään teorian mukaan laulu olisi tullut Ruotsiin
Hollannista kenties Vallonien mukana. Mikäli teoria pitää paikkansa, taustalla
olisi 1500-luvulta peräisin oleva O,
Nederland! Let op u saeck -niminen laulu, jonka voi kuulla täältä.
Mene ja tiedä – musiikillinen
yhteys ei aivan suoranaisesti vakuuta minua. Itse asiassa niiden yhteys on yhtä
vakuuttava kuin tasaisin väliajoin esitetty väite, että Bredrich Smetanan (1824–1884)
Má Vlast (eli Moldau) ja Israelin kansallislaulu Hatikva olisivat muunnoksia
Ack Värmeland du sköna -laulusta.
Vuosien 1920 ja 2015 välissä Ack Värmeland du sköna -laulu on levytetty reilusti yli sata kertaa. Jos pitäisi valita lempiversio, päätyisin kuitenkin jompaan kumpaan näistä: John Coltrane tai Jussi Björling.
Kommentit
Lähetä kommentti