Sibeliuksen Finlandian piiloviesti



Elokuun 21. päivänä 1947 keskustellessaan vävypoikansa Jussi Jalaksen kansa Jean Sibelius loihe lausumaan:

Kultainen leikkaus, sectio aurea on välttämätön sinfonian rakenteessa. Se puuttuu useista sinfonioista. Cesar Franckilla se taas selvästi on olemassa.

Jos kerran kultainen leikkaus on Sibeliuksen mielestä sinfonian rakenteessa välttämätön, tokihan sen täytyy näkyä mestarin omissakin teoksissa. Näin ajattelin ja avasin Finlandian partituurin. Viimeiseltä sivulta paljastuu, että teoksessa on 214 tahtia. Kultainen leikkaus osuu tällöin tahtiin 132. Ja katsos ihmettä! Juuri tuossa tahdissa alkaa hymniosuus.

Tätä ajatusta piti viedä vielä pitemmälle. Hymniosuudessa on 58 tahtia, joten sen kultainen leikkaus tulee 36 tahtia hymnin alkamisen jälkeen. Jännityksellä etsin, mitä mestari on meille tuohon tahtiin piilottanut. Löydettyäni tahdin 168 en ollut uskoa silmiäni: siellä on väliäänten RINNAKKAISKVINTIT!

 
Mitä ihmettä mestari on mennyt tekemään! Jo jokainen musiikkiopistolainenkin tietää, ettei noin saa tehdä! Eikä näitä kvinttejä saa selitettyä pois edes vetoamalla, että ne ovat vain pintatason liikettä, sillä ne ovat läsnä myös rakenteen syvemmällä tasolla, kun pintatason ääntenvaihto on musiikista redusoitu pois:


En voi olla kysymättä itseltäni: Ovatko Sibeliuksen Finlandia-hymnin kultaiselle leikkaukselle asetetut rinnakkaiskvintit sivistynyt keskisormennosto alistumiselle ulkoa-annettuihin sääntöihin ja ummehtuneelle sovinnaisuudelle? Vai onko se kenties halveksunnan osoitus akateemisille musiikkiopinnoille? 

Ei voi pieni ihminen kuin ihmetellä suuren mestarin aivoituksia!

Kommentit

  1. Viipperä23. elokuuta 2017 klo 23.53

    "Oman taloni itse rakensin,
    en koskaan taipunut matkimiseen
    ja --- nolasin jokaisen mestarin,
    joka itse ei nauranut itselleeen."

    Fr. NIETZSCHE: "Die fröhliche Wissenschaft" (1882)
    "Ûber meiner Haustür", suom. A. Peromies & Toivo Lyy (1963)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Oletko sinäkin aina laulanut Savolaisen laulun väärin?

Kuva
Mietipä, miten mene Suomen vanhin maakuntalaulu, Karl Collanin vuonna 1852 säveltämä Savolaisen laulu . Mun muistuu mieleheni nyt suloinen Savonmaa, sen kansa kaikki kärsinyt Laulun melodia on kärsinyt-sanan kohdalla kiinnostava, sillä tuo kohta lauletaan nykyään toisin kuin mitä säveltäjä on kirjoittanut. Sanan keskimmäistä tavua ei ole ollut alun perin tarkoitus laulaa asteikon neljännellä sävelellä – kuten sitä nykyään lauletaan – vaan ylennetyllä neljännellä sävelellä. Collanin mieskuorolle säveltämänä Savolaisen laulu menee oikeasti näin:   Olisi kiinnostava tietää, milloin laulua on alettu laulaa tylsästi korottamattomalla nuotilla. Alkuperäinen, ylennysmerkillinen versio on niin I. I. Iltasen kokoelmassa Moniäänisiä lauluja Nuorisolle (1862), Savo-Karjalaisen osakunnan albumissa (1870) kuin Ylioppilauluja-kokoelmassakin (1871). Vuosi 1871 on laulun historian kannalta siinä mielessä merkittävä, että Collan kuoli tuolloin. Ainakaan julkaisuissa ei toisin sa...
Lue lisää

Auringon noustessa – mutta kenen aurinko?

Kuva
En ole varsinaisesti koskaan lukenut V. A. Koskenniemen runoja. Moni hänen runonsa on toki tuttu, mutta ei niinkään runona kuin laulun sanoina. Toisin sanoen mielikuvani Koskenniemen tuotannosta on muodostunut eri säveltäjien tulkintojen kautta. Runon siivilöityminen tällaisen suodattimen läpi vaikuttaa luonnollisestikin monin tavoin kyseisen runon hahmottumiseen. Sain tästä kiinnostavan muistutuksen, kun näin runokirjassa Koskenniemen Nää, oi mun sieluni, auringon korkea nousu! -runon, jonka olin sitä ennen tuntenut vain Toivo Kuulan Auringon noustessa -sävellyksenä. Runokirjan sivulla runolla tuntui yhtäkkiä olevan hyvin eri sisältö kuin tutussa Kuulan sävellyksessä. Kuulan vaikutus Koskenniemen runon hahmottumiseen näkyy jo otsikoinnissa: siinä missä Koskenniemen otsikko Nää, oi mun sieluni, auringon korkea nousu! on alkusanojen mukaisesti kehotus näkemään auringon nousu – kenties vain sielun silmin – ottamatta kantaa, tapahtuuko auringon nousu faktisesti juuri n...
Lue lisää

Pieni silmäys Toivo Kuulan Rukouksen luonnokseen

Kuva
  Keväällä 1917 aloittaessaan uuden sekakuoroteoksensa sävellystyön Toivo Kuula kopioi ensin nuottipaperin ylälaitaan mustekynällä Eino Leinon runon Rukous . Kyseinen runo oli runoilijan itsensä lyhentämä ja uudelleen nimeämä, vuonna 1906 julkaistu versio kuusi vuotta aiemmin eli vuonna 1900 Rauhattoman rukous -nimellä ensi kerran julkaistusta runosta. Käytännössä Leinon runolleen tekemä muokkaustyö tarkoitti sitä, että hän oli irrottanut alkuperäisestä pitemmästä runostaan kolme viimeistä säkeistöä omaksi kokonaisuudekseen. Samalla hän vaihtoi yhden säeparin. Vuoden 1900 version rivit erämaita ne etsien käypi ja yö yhä hämärtäypi . kuuluvat vuoden 1906 versiossa erämaita ne etsien kulkee ja yö minut ympäri sulkee . Ja näin lukee myös Kuulan nuottipaperin nurkan runokopiossa. Saatuaan kopion valmiiksi ja korjattuaan muutaman huolimattomuudesta aiheutuneen kirjoitusvirheen Kuula vaihtoi mustekynän lyijykynäksi ja alkoi luonnostella runoon musiikkia. Täst...
Lue lisää